Tätä kirjoittaessa ensimmäinen aamu Ozorassa valkenee juuri tuolta kukkuloiden takaa ja tunnelma on tällä hetkellä hyvin seesteinen. Se tuntuu hieman surrealistiselta siihen nähden, miten touhukas päivä meillä oli tänne siirtyessä eilen ja miten rauhoittuminen nukkumaan lopulta venyi melkoisen pitkälle.
Saavuimme aamusta Budapestiin ilman suurempia ongelmia ja jostain syystä jopa matkatavaroiden saaminen lentokoneesta hoitui ihan tarpeettoman helposti. Siirryimme autovuokraamoon, jossa meitä odottikin onnellinen sattuma: meille autoa antaessaan vuokraamon henkilö ei näyttänyt saavan skannattua Nissan Micramme avaimenperässä olevaa koodia, joten ihan vaan tästä syystä Micra vaihtuikin volkkarin T-Crossiin. Isompi auto tulikin tarpeeseen: meillä meinasi olla haasteita saada tavarat mahtumaan jopa tuohon autoon.
Eikä se tavaran paljous vielä siihen päättynyt. Seuraava etappimme oli kuorman täydentäminen vielä jokusilla ostosilla: haimme Tescosta ruokaa niin paljon, että kuitti oli n. metrin mittainen ja läheisestä rautakaupasta retkeilykalustesetin. Ongelmaksi meinasi kuitekin muodostua retkikeittimiemme kaasu: kierrekantaisia kaasupulloja kun ei tuntunut oikein löytyvän mistään. Geminin ja Googlen avulla päädyimme kuitekin ajelemaan toiselle puolelle Budapestiä retkeilytarvikekauppaan ja pian marssimmekin sieltä ulos kahden suuren kaasupatruunan kanssa.
Unkarin liikenne on pääsääntöisesti melkoisen rauhallista moneen muuhun maahan verrattuna. Kyllä niitä 160km+ vauhtia ohi ajavia autoja toki motarilla näki, mutta ainakin tämän ajomatkan perusteella liikenne oli paljon vähemmän haastavaa kuin olisin kuvitellut. Matkan varrella pysähdyimme pari kertaa; ensin ihan vaan juomaan ja toisella kerralla sitten syömään jäätelöä jostain paikallisesta ravintolasta; ja saavuimme päivän kuumimpaan aikaan festivaalialueelle. Matkan varrella oli melkoisen paljon poliiseja, jotka näyttivät ratsaavan festareille tulevia matkailuautoja illmeiseseti huumekoirien kanssa.
Löysimme melko pian rauhallisen oloisen leiripaikan suhteellisen läheltä itse tapahtuma-aluetta, mutta kuitekin rauhassa suurimmalta meteliltä. Asetuttuamme leiriin lähdimme hieman tutustumaan festareiden etkoihin ja itse alueeseen. Alue on aivan tajuttoman iso ja väkeä tuntuu olevan ihan mielettömän paljon. Nähtävää alueella on aivan tajuttomasti. Paikat tulevat varmasti tutuksi tässä tulevan viikon aikana, mutta nyt tyydyimme vaan pikaiseen kierrokseen.
Leiriin palattuamme tutustuimme leirimme naapureihin. Toiselta puolelta leiriä löytyi saksalainen mies valloittavine koirineen, toiselta puolelta taas pari parikymppistä unkarilaista, jotka tulivat melkoisen pian leiriimme jägermaister pullon kanssa. Siinähän se ilta sitten menikin mukavasti tutustuessa näihin ihan mahtaviin tyyppeihin.
Yllättävän pitkään sitä muutaman tunnin unilla pärjää. Kello taisi olla lähempänä 23, kun lopulta könyttiin telttoihimme.
.jpeg)






.jpg)




