Ja niin se alkaa...

Ensimmäinen varsinainen festaripäivä alkoi hieman pilvisenä. Viileästä ei voi kyllä edes hyvällä tahdolla puhua: heti aamusta oli lämmintä parisenkymmentä astetta. Yöunetkaan ei olleet ihan parhaat; teltassa nukkuminen vaatii muutaman yön totuttelua. 

Kävimme aamupäivällä läheisen Cece kylän kaupassa ostoksilla. Vettä, suolaisia juttuja ja vähän kaikkea muutakin; kaikkea, mitä nyt äkkiseltään tuli mieleen. Reissu oli melkoisen pikavisiitti ja palattuamme alueelle aloimme valmistautumaan päivän seikkailuun.

Etkot olivat jatkuneet läpi yön ja saapuessamme fesfarialueelle Pumpuilla soi melkoisen railakkaasti musiikki. Emme jääneet sen kummemmin tutustumaan vaan keskityimme enemmän alueen tutkimiseen. Ozoran festarialue on aivan tajuttoman iso ja kävelyä tulee alueella melkoisesti. Hyviin kenkiin kannattaakin panostaa, jos meinaa alueella liikkua muuten kuin vain lavojen välillä; lisäksi meidän leirimme on ehkä reilun kilometrin päästä itse festarialueelta, joten askelia tulee kyllä päiväkohtaisesti ihan riittävästi.

Kierreltyämme aluetta aikamme päädyimme toviksi Cooking Groove stageille tanssimaan Frederikan tahtiin; tää dj on kyllä sellainen, joka täytyy ihan pistää talteen, sen verran maukasta settiä kun oli. Tanssiminen tuntui kuitekin ahdistavan kuumalta, joten jatkettiin matkaa vähitellen takasin leiriin. Leiriin tultiin hyvään aikaan: käytännössä heti saavuttuamme alkoi satamaan. Kauaa sade ei kuitenkaan riivannut ja säästyttiin kastumatta. Samaa ei voinut sanoa telttanaapurista, joka saapui kovan sateen keskellä ihan läpimärkänä teltalle.

Ozoran avajaisseremonia oli seuraavan leiristä lähdön päämäärä. Kierrettyämme Ambyss stagen läheisen alueen kautta kipusimme mäelle päälavan takana, jossa oli tuhansia muitakin odottamassa seremonian alkua. Alkuesitysten jälkeen ratsastajat tekivät kierroksensa ja sytyttivät tulen päälavan edustalle. Sen jälkeen yleisö päästettiin ryntäämään pääalavalle; oli uskomaton näky nähdä tuhansia ihmisiä juoksemassa kohti lavaa. Päätimme olla ryntäämättä sinne kaikkien muiden joukossa ja huomasimme myös, että kukkulalta löytyy yksi niistä ainoista paikoista koko festareilla, jossa pääsee puhelimella internettin. Vietimme pienen sometustauon ja läheteltiin hieman viestejä tutuille.

Saavuimme juuri sopivasti Domen avajaisiin, jossa esitysten jälkeen aloitti Solar Fields viikon ohjelman. Tämä stage on aivan käsittämätön kokoaisuus: kokonaan pimennetty lava on sekä ulkoa että sisältä erilaisten projisioiden ja videomappausten peittämä. Jäimme toviksi katsomaan Solar Fieldsiä, mutta Domessa oli sen verran kuuma, että jatkoimme matkaa suunnaten vähitellen kohti leiriä. Matkalla tutustuttiin vähän basaarialueen tarjontaan ja katseltiimpahan tovi tulishowtakin. Leirissä katseltiin päivän kuvia läpi ja mentiin ennen puolta yötä nukkumaan.

Laittelen näitä päivistä kuvia ja videoita sitten reissun jälkeen paremmin, joten malttakaahan toki odotella niitä.

Matkalla ja viimein perillä

 

Tätä kirjoittaessa ensimmäinen aamu Ozorassa valkenee juuri tuolta kukkuloiden takaa ja tunnelma on tällä hetkellä hyvin seesteinen. Se tuntuu hieman surrealistiselta siihen nähden, miten touhukas päivä meillä oli tänne siirtyessä eilen ja miten rauhoittuminen nukkumaan lopulta venyi melkoisen pitkälle.

Saavuimme aamusta Budapestiin ilman suurempia ongelmia ja jostain syystä jopa matkatavaroiden saaminen lentokoneesta hoitui ihan tarpeettoman helposti. Siirryimme autovuokraamoon, jossa meitä odottikin onnellinen sattuma: meille autoa antaessaan vuokraamon henkilö ei näyttänyt saavan skannattua Nissan Micramme avaimenperässä olevaa koodia, joten ihan vaan tästä syystä Micra vaihtuikin volkkarin T-Crossiin. Isompi auto tulikin tarpeeseen: meillä meinasi olla haasteita saada tavarat mahtumaan jopa tuohon autoon.

Eikä se tavaran paljous vielä siihen päättynyt. Seuraava etappimme oli kuorman täydentäminen vielä jokusilla ostosilla: haimme Tescosta ruokaa niin paljon, että kuitti oli n. metrin mittainen ja läheisestä rautakaupasta retkeilykalustesetin. Ongelmaksi meinasi kuitekin muodostua retkikeittimiemme kaasu: kierrekantaisia kaasupulloja kun ei tuntunut oikein löytyvän mistään. Geminin ja Googlen avulla päädyimme kuitekin ajelemaan toiselle puolelle Budapestiä retkeilytarvikekauppaan ja pian marssimmekin sieltä ulos kahden suuren kaasupatruunan kanssa.

Unkarin liikenne on pääsääntöisesti melkoisen rauhallista moneen muuhun maahan verrattuna. Kyllä niitä 160km+ vauhtia ohi ajavia autoja toki motarilla näki, mutta ainakin tämän ajomatkan perusteella liikenne oli paljon vähemmän haastavaa kuin olisin kuvitellut. Matkan varrella pysähdyimme pari kertaa; ensin ihan vaan juomaan ja toisella kerralla sitten syömään jäätelöä jostain paikallisesta ravintolasta; ja saavuimme päivän kuumimpaan aikaan festivaalialueelle. Matkan varrella oli melkoisen paljon poliiseja, jotka näyttivät ratsaavan festareille tulevia matkailuautoja illmeiseseti huumekoirien kanssa.

Löysimme melko pian rauhallisen oloisen leiripaikan suhteellisen läheltä itse tapahtuma-aluetta, mutta kuitekin rauhassa suurimmalta meteliltä. Asetuttuamme leiriin lähdimme hieman tutustumaan festareiden etkoihin ja itse alueeseen. Alue on aivan tajuttoman iso ja väkeä tuntuu olevan ihan mielettömän paljon. Nähtävää alueella on aivan tajuttomasti. Paikat tulevat varmasti tutuksi tässä tulevan viikon aikana, mutta nyt tyydyimme vaan pikaiseen kierrokseen.

Leiriin palattuamme tutustuimme leirimme naapureihin. Toiselta puolelta leiriä löytyi saksalainen mies valloittavine koirineen, toiselta puolelta taas pari parikymppistä unkarilaista, jotka tulivat melkoisen pian leiriimme jägermaister pullon kanssa. Siinähän se ilta sitten menikin mukavasti tutustuessa näihin ihan mahtaviin tyyppeihin. 

Yllättävän pitkään sitä muutaman tunnin unilla pärjää. Kello taisi olla lähempänä 23, kun lopulta könyttiin telttoihimme.

Lähdön aika

 Noniin, tässä on nyt ollu melkoisen kiirettä viime aikoina ja vähän jäänyt tämän päivittely. Eipä tässä nyt niin kauheasti ole tapahtunut tämän suhteen; kun on ajoissa liikenteessä, niin voipi valmistautua kaikessa rauhassa. Auto vuokrattiin tätä reissua varten (siitä sitten seuraavassa postauksessa) ja muutenkin osteltiin vähän kaikenlaista reissua varten; muuten on aikalailla tämän reissun suhteen ollut odottelua.

Nyt on päivä kuitenkin käsillä ja tätä kirjoittaessa istuskellaan Pirkkalan lentoasemalla odottamassa koneeseen pääsyä. Ihan hirveästi ei ole unta alla; itsellä kertyi unta sellaiset 4 tuntia, matkaseuralainen Tanja taas nukkui n. 2 tuntia. Jännitys on kyllä korkealla: varpaita kihelmöi ja syke on korkealla.

Tästä se nyt sitten lähtee: 9 päivän festariseikkailu Ozoraan. Tervetuloa vielä kerran mukaamme tälle matkalle.

Pirteät matkalaiset valmiina lähtöön

Musiikkia sielulle ja korville (ja vähän ehkä ruumiillekin)

 

Siinä se nyt on: Ozora 2026 lineup, koko komeudessaan. Pari päivää sitten festivaali julkaisi tämän listan sivuillaan ja samalla vuoden 2026 webbisivusto avautui. Sivusto löytyy osoitteesta https://2026.ozorafestival.eu ja sieltä löytyy sitten niin perhanan paljon kaikenlaista infoa. Ja puuttuukin tietenkin paljon vielä; esim taidepuolen jutut ovat täysin avoimena edelleen ja sivustolla huudellaankin ensi kesän tapahtuman taiteilijoiden perään. Pieni kiusaus, itsekkin kun olen videotaiteilija, olisi tarjota itseäni tuonne, mutta ehkä nyt jätän tämän ensimmäisen kerran kuitenkin täysin sellaiseksi turisti- ja yleisöreissuksi. Ehkä sitten joskus toiste, kuka tietää...

No mitä täältä nyt sitten bongasin? Psytrance ei ole mulle niitä tutuimpia genrejä, vaikka tässä kesästä asti genreen hyvinkin syvällisesti tutustuneena olenkin huomannut, että neljännesvuosisata konemusaskenessä on toki jättänyt painauman tästäkin musiikista ja varsinkin genren vanhat tekijät ovatkin melkoisen tuttuja. Ja niitähjän tuolta listalta löytyy; mm. Astral Projection, Sphongle, Hallucinoge, Koxbox, Younger Brother, jne. näyttävät löytyvän ohjelmasta. Pelkäksi retrofiilistelyksi tämä ei kuitenkaan ole nyt menossa, sillä uusiakin suosikkeja on vtässä syntynyt ja koreimmat odotukset kohdistuvatkin, kiitos matkaseuralalaiseni Tanjan, slovakialaiseeen, hieman progressiivisemman päädyn artistiin Talpa sekä todella järisyttävää ambientin oloista musiikkia tuottavaan ruotsalaisartistiin Solar Fields. Monta muutakin vanhaa tuttua tai tutuksi tullutta artistia näytti listalta löytyvän, joten näin etukäteen katseltunakin reissusta tulee ainakin musiikillisesti aivan eeppinen reissu.

--

Reissun valmistelut oikeastaan polkevat paikallaan täällä hetkellä; ei vaan ole yksinkertaisesti mitään tehtävää; hieman tylsäähän tämmöinen odottaminen on, mutta toisin kuin vaikkapa lapin tuntureita on vähän vaikea fiilistellä kotona, voi sentään musiikkifestaria fiilistellä musiikin ja ennen kaikkea youtubesta löytyvien aiempien vuosien tallenteiden muodossa. Youtubesta setit soivatkin käytännössä joka kerta aamulla treenin taustalla ja soittimissa, niin puhelimessa kuin autossa tai ihan dj-vehkeissäkin ei ole kauheasti muuta soinutkaan kuin jotain tähän liittyvää. Siinä ohessa syntyi myös jo yksi mixtape, joka löytyy kuunneltavaksi Mixcloudista. Mixtapen nimenä oleva Normopsyke termi syntyi itseasiassa samana iltana, kun päätimme tästä Ozoran reissusta hieman sisäpiirivitsinä ja vastakkaisuutana täällä kotimaassa metsiä valtaavalle Suomisaundille.

Nyt tässä onkin sitten projektina tutustua joka ikiseen artistiin, mitä tuosta listalta löytyy. Niitä on sen verran paljon, ettei taida oikein edes päivä per artsti riittää.

Lentämällä perille!

 Nonnih, nyt näyttää siltä, että homma alkais olla paketissa aikataulun osalta. Tähän toki vaikuttaa varmasti isosti se, että ostettiin tuossa tovi sitten lentoliput AirBalticin tarjouksista. Oli kiva olla ensimmäinen ja saikin sitten valkata paikat ihan tyhjästä koneesta molempiin suuntiin.

Koska tässä ei nyt meinata ihan reppus selässä vaan reissuun lähteä, niin vähän toki sitten ruumaan menevien laukkujen kanssa tuolle lipulle tulee hintaakin. Halvimmillaan olis valiseminamme päivinä päässyt noin 80e suuntaansa, mutta koska tuota tavaraa luultavasti tulee sen verran, että tekee tiukkaa mahtua paino- ja tilarajoihin ruumalaukun kanssakaan, niin hinta kipusi sinne noin 120e/suunta luokkaan. Ei nyt ollenkaan silti paha.

Aikataulu menee nyt sitten sillätavoin, että lennetään Unkariin päivää ennen festareiden alkua ja palataan sieltä päivä niiden jälkeen. Tää tarkoittaa yhteensä 9:n päivän reissua kaikkineen. Tarkoitus olisi siellä päässä vuokrata auto, jolla siirtyä festareille ja sieltä takaisin; samalla sitten kulkeutuu ne tavaratkin vaivatta paikasta toiseen.

Paljon on vielä suunniteltavaa ja mietittävää, mutta kyllähän tää alkaa tuntua jo todelliselta.

Niin joo, tämmöinen flowstar hommakin tuli ostettua. Ei kyllä suju yhtään vielä sen heitteleminen, mutta tavoitteena olis sitten olla varsinainen mestari sen kanssa ens kesänä. Toistakseksi mestaruutta on tullut lähinnä tavaroiden tiputtelusta hyllyiltä 😅

Ozoraan aikaa: 282 päivää
Nyt soi: Hallucinogen - Alpha Centauri

Tarvehankintoja

 Kun näin keski-ikäisenä matkustaa, sitä ei enää onnistu välttämättä ainakaan tämmöinen reissu ihan vaan tyhjän matkalaukun kanssa. Ihan hirveesti pitää ostaa kaikenlaista ja se ostoslista tuntuukin olevan pitkä kuin nälkävuosi. Onneks tässä on aikaa ja ostokset voi jyvittää pitkin vuotta.

Ihan ekana ostoksena nyt kuitekin tuli ostettua lippu festareille. Hintaa täs syksyn alessa oli lipulla 220 euroa, mikä on kuulemma 30 euroa enemmän kuin edellisenä vuotena. Somea lukiessani huomasin normaalin nillityksen lipun hinnan noususta, mut kun pistetään vähän asioita perspektiiviin, niin lippu on kyllä edelleen ihan naurettavan halpa ottaen huomioon, minkä kokoluokan ja kuinka pitkät festarit on kyseessä. Jos nyt pistetään perspektiiviin vaikkapa kotimaisten festarien kanssa, niin kolmen päivän lippu Provinssiin maksaa 239e. Maksan itse hyvin mielelläni tuon 220e tästä ilosta.

No mut vähemmän nillitystä ja enemmän asiaa, eikös niin. Elikkäs: niitä hankintoja. Jokusia juttuja on tullutkin jo ostettua ja koko ajan tulee lisää. Osa hankinnoista on toki melkoisen pieniä, esim. pimeässä loistavia telttanaruja, mutta osa on sitten vähän isompia. Hieman ehkä mietityttää, että millä me saadaan kaikki se tavara Unkariin ja poiskin sieltä, mutta eiköhän siellä lentokoneen ruumassa ole tilaa, kun niinsanotusti latoo seteleitä tiskiin.

Tanja hankki meille pari katosta; toisen leiriä varten ja toisen sitten kevyemmän mukana kannetavaksi; ja testattiinkin sitten kevyempää katosta tuossa tovi sitten Tanjan pihassa. Näyttää hyvältä, se tarjonnee anakin vähän suojaa pahimmalta auringolta ja EHKÄ sitä ei ole heti ensimmäisen päivän jälkeen sellainen keitetyn ravun värinen kiljuva ilmestys. Joo, toiveajatteluahan se on, mut pitää ainakin koittaa varautua. Kaikennäköisiä maakiiloja sun muuta on tullut myös näille katoksille.

Leirissä on hyvä olla myös valoa, koska siellä on kuulemma yöllä todella pimeää. Mulla on nyt testauksessa tähän ensimmäisiä kandidaatteja: melkoisen näppäriä aurinkokennospotteja, jotka ovat nyt koeajossa kotipihassa. Nää tuskin toki tulee selviämään talvesta, mut sen verran halpoja nää spotit olivat, että niitä voi tilata sitten vaan lisää.

Koska me ollaan äärimmäisen värikkäitä ihmisiä, niin myös valoista on saatava väriä ulos. näissä tais olla ehkä 5 eri värimoodia valkoisen lisäksi. Mitään kovin tehokkaita nää ei toki ole, mut ehkä on ihan hyvä juttu, ettei raahata paikalle mitään järjetöntä valoarsenaalia, joka valaisee puoli leirintää.

Yks iso puute mulla on ollut tätä reissua ajatellen matkalaukun puute. Tottumuksesta sitä on tullut matkustettua ulkomaille usein hyvin kevyesti ja esim. taannoisella tästä blogista löytyvällä kreikan reissulla mulla oli matkassa käytännössä tyhjä käsimatkatavaroihin mahtuva laukku. Nyt tarttetaan kuitenkin vähän enemmän tilaa ja eilen sitten tulikin vastaan Tokmannilla tarjouslaukku, joka lähtikin sitten heti mukaan:

Sitä vois kuvitella, että 90 litraa olis riittävästi yhteen reissuun, mut veikkaan, että tän lisäks tarttee vielä ainakin tosiaan sen käsimatkatavaralaukun, johon pakkaan sitten vaatteet yms. Hieman epoätoivoiseltahan tää tuntuu, mut ehkäpä kamat optimoituvat tässä tulevan vuoden aikana. Toivottavasti...

Ozoraan aikaa: 297 päivää
Nyt soi: Rhygar - Soari

Ensimmäiset asiat ensin

 

Ihan ensimmäisnä pitää tehdä lista. Tai oikeastaan monta listaa. Yksi lista hankinnoille, yksi lista pakkaamiselle, jne. Listat ovat tärkeitä. Ei sovi aliarvostaa listoja.

Ollaan tässä kirjoitettu listaa. Ja voi pojat, se lista on pitkä. Pitää hankkia jos jonkinmoisia juttuja, jotta tuon viikon pysyy hengissä. Pitää myös hankkia leiritarpeita, vaatteita, valoja ja paljon, paljon muuta.

Ihan ensimmäisenä kuitekin piti hankkia reissua varten läppäri, jonka rikkoutumisella tai katoamisella ei ole suurta taloudellista merkitystä; kotoa löytyy kyllä monta läppäriä, mutta reissuun ei viitsi ottaa mitään 3000e hintaista keikkakonetta, joka painaa kuin syntien lasti railakkaan viikonlopun jälkeen. Tässä palvelee hienosti tori.fi, josta löytyikin tähän käyttöön varsin pätevä kone viidellä kympillä: 7 vuotta vanha, mutta uuden veroisessa kunnossa oleva Asuksen Chromebook.

Mikään järjetön tehomyllyhän tää ei ole, mutta soveltuu tähän blogin kirjoittamisen hommaan oikein hyvin. Akkukin tuntuu kestävän sellaiset nelisen tuntia tehokäyttöä, joten kone oli tosiaan aika löyös.

--

Tilauksessa on myös kasapäin muutakin tavaraa ja ensimmäiset paketit saapuvat niistä lähipäivinä. Niistä sitten lisää myöhemmin.

--

Edit. Yleensä ei oo tapana editoida postauksia jälkikäteen, mut hei, tää on mun blogi ja saan tehdä mitä haluan, joten nyt pientä lisäystä vielä tähän loppuun. Kone on ollut nyt täs viikon verran käytössä ja on just sitä, mitä tähän projektiin halusinkin: pieni, kevyt, halpa, toimiva akku ja jaksaa pyörittää kaikkea blogin kirjoittamiseen tarvittavaa. Koska kone on vanha, se ei saa enää päivityksiä ja 4GB keskusmuisti sulkee pois oikeestaan kaiken muun paitsi Android pohjaiset käyttöjärjestelmät, joten mistään kovin tykistä koneesta ei ole kyse, mut näyttö täysillä ja 1080p resoinen video pyörimässä läppärissä riittää akku reilun 4 tuntia, mikä on tän ikäiselle koneelle melkoisesti. Kone on selkeästi lähes käyttämätön, joten hyvä reissukone tästä tulee 😊

Täs vielä kuva meikäläisestä ja kissasta onnellisena koneen ääressä.