Ja niin se alkaa...

Ensimmäinen varsinainen festaripäivä alkoi hieman pilvisenä. Viileästä ei voi kyllä edes hyvällä tahdolla puhua: heti aamusta oli lämmintä parisenkymmentä astetta. Yöunetkaan ei olleet ihan parhaat; teltassa nukkuminen vaatii muutaman yön totuttelua. 

Kävimme aamupäivällä läheisen Cece kylän kaupassa ostoksilla. Vettä, suolaisia juttuja ja vähän kaikkea muutakin; kaikkea, mitä nyt äkkiseltään tuli mieleen. Reissu oli melkoisen pikavisiitti ja palattuamme alueelle aloimme valmistautumaan päivän seikkailuun.

Etkot olivat jatkuneet läpi yön ja saapuessamme fesfarialueelle Pumpuilla soi melkoisen railakkaasti musiikki. Emme jääneet sen kummemmin tutustumaan vaan keskityimme enemmän alueen tutkimiseen. Ozoran festarialue on aivan tajuttoman iso ja kävelyä tulee alueella melkoisesti. Hyviin kenkiin kannattaakin panostaa, jos meinaa alueella liikkua muuten kuin vain lavojen välillä; lisäksi meidän leirimme on ehkä reilun kilometrin päästä itse festarialueelta, joten askelia tulee kyllä päiväkohtaisesti ihan riittävästi.

Kierreltyämme aluetta aikamme päädyimme toviksi Cooking Groove stageille tanssimaan Frederikan tahtiin; tää dj on kyllä sellainen, joka täytyy ihan pistää talteen, sen verran maukasta settiä kun oli. Tanssiminen tuntui kuitekin ahdistavan kuumalta, joten jatkettiin matkaa vähitellen takasin leiriin. Leiriin tultiin hyvään aikaan: käytännössä heti saavuttuamme alkoi satamaan. Kauaa sade ei kuitenkaan riivannut ja säästyttiin kastumatta. Samaa ei voinut sanoa telttanaapurista, joka saapui kovan sateen keskellä ihan läpimärkänä teltalle.

Ozoran avajaisseremonia oli seuraavan leiristä lähdön päämäärä. Kierrettyämme Ambyss stagen läheisen alueen kautta kipusimme mäelle päälavan takana, jossa oli tuhansia muitakin odottamassa seremonian alkua. Alkuesitysten jälkeen ratsastajat tekivät kierroksensa ja sytyttivät tulen päälavan edustalle. Sen jälkeen yleisö päästettiin ryntäämään pääalavalle; oli uskomaton näky nähdä tuhansia ihmisiä juoksemassa kohti lavaa. Päätimme olla ryntäämättä sinne kaikkien muiden joukossa ja huomasimme myös, että kukkulalta löytyy yksi niistä ainoista paikoista koko festareilla, jossa pääsee puhelimella internettin. Vietimme pienen sometustauon ja läheteltiin hieman viestejä tutuille.

Saavuimme juuri sopivasti Domen avajaisiin, jossa esitysten jälkeen aloitti Solar Fields viikon ohjelman. Tämä stage on aivan käsittämätön kokoaisuus: kokonaan pimennetty lava on sekä ulkoa että sisältä erilaisten projisioiden ja videomappausten peittämä. Jäimme toviksi katsomaan Solar Fieldsiä, mutta Domessa oli sen verran kuuma, että jatkoimme matkaa suunnaten vähitellen kohti leiriä. Matkalla tutustuttiin vähän basaarialueen tarjontaan ja katseltiimpahan tovi tulishowtakin. Leirissä katseltiin päivän kuvia läpi ja mentiin ennen puolta yötä nukkumaan.

Laittelen näitä päivistä kuvia ja videoita sitten reissun jälkeen paremmin, joten malttakaahan toki odotella niitä.

Matkalla ja viimein perillä

 

Tätä kirjoittaessa ensimmäinen aamu Ozorassa valkenee juuri tuolta kukkuloiden takaa ja tunnelma on tällä hetkellä hyvin seesteinen. Se tuntuu hieman surrealistiselta siihen nähden, miten touhukas päivä meillä oli tänne siirtyessä eilen ja miten rauhoittuminen nukkumaan lopulta venyi melkoisen pitkälle.

Saavuimme aamusta Budapestiin ilman suurempia ongelmia ja jostain syystä jopa matkatavaroiden saaminen lentokoneesta hoitui ihan tarpeettoman helposti. Siirryimme autovuokraamoon, jossa meitä odottikin onnellinen sattuma: meille autoa antaessaan vuokraamon henkilö ei näyttänyt saavan skannattua Nissan Micramme avaimenperässä olevaa koodia, joten ihan vaan tästä syystä Micra vaihtuikin volkkarin T-Crossiin. Isompi auto tulikin tarpeeseen: meillä meinasi olla haasteita saada tavarat mahtumaan jopa tuohon autoon.

Eikä se tavaran paljous vielä siihen päättynyt. Seuraava etappimme oli kuorman täydentäminen vielä jokusilla ostosilla: haimme Tescosta ruokaa niin paljon, että kuitti oli n. metrin mittainen ja läheisestä rautakaupasta retkeilykalustesetin. Ongelmaksi meinasi kuitekin muodostua retkikeittimiemme kaasu: kierrekantaisia kaasupulloja kun ei tuntunut oikein löytyvän mistään. Geminin ja Googlen avulla päädyimme kuitekin ajelemaan toiselle puolelle Budapestiä retkeilytarvikekauppaan ja pian marssimmekin sieltä ulos kahden suuren kaasupatruunan kanssa.

Unkarin liikenne on pääsääntöisesti melkoisen rauhallista moneen muuhun maahan verrattuna. Kyllä niitä 160km+ vauhtia ohi ajavia autoja toki motarilla näki, mutta ainakin tämän ajomatkan perusteella liikenne oli paljon vähemmän haastavaa kuin olisin kuvitellut. Matkan varrella pysähdyimme pari kertaa; ensin ihan vaan juomaan ja toisella kerralla sitten syömään jäätelöä jostain paikallisesta ravintolasta; ja saavuimme päivän kuumimpaan aikaan festivaalialueelle. Matkan varrella oli melkoisen paljon poliiseja, jotka näyttivät ratsaavan festareille tulevia matkailuautoja illmeiseseti huumekoirien kanssa.

Löysimme melko pian rauhallisen oloisen leiripaikan suhteellisen läheltä itse tapahtuma-aluetta, mutta kuitekin rauhassa suurimmalta meteliltä. Asetuttuamme leiriin lähdimme hieman tutustumaan festareiden etkoihin ja itse alueeseen. Alue on aivan tajuttoman iso ja väkeä tuntuu olevan ihan mielettömän paljon. Nähtävää alueella on aivan tajuttomasti. Paikat tulevat varmasti tutuksi tässä tulevan viikon aikana, mutta nyt tyydyimme vaan pikaiseen kierrokseen.

Leiriin palattuamme tutustuimme leirimme naapureihin. Toiselta puolelta leiriä löytyi saksalainen mies valloittavine koirineen, toiselta puolelta taas pari parikymppistä unkarilaista, jotka tulivat melkoisen pian leiriimme jägermaister pullon kanssa. Siinähän se ilta sitten menikin mukavasti tutustuessa näihin ihan mahtaviin tyyppeihin. 

Yllättävän pitkään sitä muutaman tunnin unilla pärjää. Kello taisi olla lähempänä 23, kun lopulta könyttiin telttoihimme.

Lähdön aika

 Noniin, tässä on nyt ollu melkoisen kiirettä viime aikoina ja vähän jäänyt tämän päivittely. Eipä tässä nyt niin kauheasti ole tapahtunut tämän suhteen; kun on ajoissa liikenteessä, niin voipi valmistautua kaikessa rauhassa. Auto vuokrattiin tätä reissua varten (siitä sitten seuraavassa postauksessa) ja muutenkin osteltiin vähän kaikenlaista reissua varten; muuten on aikalailla tämän reissun suhteen ollut odottelua.

Nyt on päivä kuitenkin käsillä ja tätä kirjoittaessa istuskellaan Pirkkalan lentoasemalla odottamassa koneeseen pääsyä. Ihan hirveästi ei ole unta alla; itsellä kertyi unta sellaiset 4 tuntia, matkaseuralainen Tanja taas nukkui n. 2 tuntia. Jännitys on kyllä korkealla: varpaita kihelmöi ja syke on korkealla.

Tästä se nyt sitten lähtee: 9 päivän festariseikkailu Ozoraan. Tervetuloa vielä kerran mukaamme tälle matkalle.

Pirteät matkalaiset valmiina lähtöön