Nanoloma Gölisnäsiin

Juhannus tuli, oli ja meni. Juhannus on se klassinen juhla, jolloin suomalainen mies yleensä vetää niinsanotusti perseet olalle, mielellään vielä luonnon läheisyydessä. Tavat sitten vaihtelevatkin isosti.

Mikolla ei ollut juhannukseksi sen kummempia suunnitelmia, mutta kuumuus ajoi miehen ulos. Jonnekkin olisi mentävä ja mielellään olisi ihan kiva olla ulkosalla yötä. Googlen ja parin avuliaan ihmisen avustuksella juhannuspäivää viettämään lähtikin tällä kertaa yksin seikkailijamme moottoripyörällä Inkooseen Orslandetin saarelle Gölisnäsin pienelle ulkoilualueelle. Paikka on noin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä ja juhannuksen keleillä sehän oli mitä paras etäisyys moottoripyöräilyyn.

Saarelle päästäseen pitää matkustaa meriteitse. Ja kun nyt sanotaan meriteitse, tarjoitetaan alle 200m lossimatkaa saarelle. Mutta lossimatkahan sekin on, vaikkakin varsin lyhyt. Lossin jälkeen vastassa on pieni Barösundin kylä, josta löytyy niin venesatama, kauppa kuin baarikin. Iloisia vesillä liikkujia olikin koko baarin täydeltä jo aamupäivästä. Edellisenä iltana oli kuulemma pyssyt heiluneet ja poliisit olivat selvitelleet jotain motoristien välisiä riitoja.

Lossia odottelemassa

LOSSI!

Barösundin kaupan pihamaa

Barösundista matka jatkuu saaren toisella puolella olevaan Gölisnäsiin hiekkatietä pitkin. Kuoppainen hiekkatie päätyy lopulta alueen parkkipaikalle, mutta matka jatkui vielä kielloista huolimatta vähän pidemmälle kaksipyöräisellä. Ja omituista kyllä, sieltä löytyi toinen parkkipaikka. Parkkipaikalta matka jatkui taas puista, laiturimaista polkua pitkin itse alueelle.

Aluehan on varsin pieni. Gölisnäsitä löytyy pari varattavaa mökkiä, yleiskäytössä oleva päärakennus ja parikin grillikatosta. Myös saunoja löytyy, mutta yleiset vuorot olivat bannassa koronarajoitusten takia. Niinpä tietysti.

Gölisnäsin päärakennus

Majoituspaikka löytyi vähän sivummalta pienen metsäaukion reunasta, jonne sai riippumaton pystytettyä. Aukion toisella puolella kulki polku, josta pääsi kumpaankin suuntaan mökki + grillikatos keksittymille ja jonkun verran trafiikkia polkua pitkin olikin. Riippumatolta oli kuitenkin noin 50m rantaan, jossa ei näkynyt koko illan aikana yhtään ketään.

Illan mittaan tulee tietenkin nälkä ja Mikko olikin varustautunut reissuun runsain eväin: karkkipussi, pussillinen nk. nahkapullia sekä paketti makkaraa. Makkaranpaisto torppaantui kuitenkin siihen, että veneilijät olivat vallanneet grillikatkoset kokonaan mm. katokseen kannettujen pöytien myötä eikä makkaraa paistamaan siis päässyt. Siispä makkarat ja pullat kylmänä naamaan ja viiniä päälle. Mahtoi olla polkua kulkeneilla hämmentävä tunnelma, kun keskellä metsää istuu mies moottoripyöräliivi päällä ja syö puukolla kylmää makkaraa.

Riippumattoelämää

Iltapalaa puukon nokasta

Ilta vierähti luonnosta nauttiessa. Ja sitä vihatessa sitten hyttysten saavuttua illan hämärtyessä. Yöllä oli jopa kylmä, mikä oli tosin juhannuksen helteisiin nähden jopa toivottavaa.

Uni maittoi kuitenkin sen verran heikosti, että kotimatkaan lähtö tapahtui jo heti aamusta siinä seitsemän aikaan. Ihan hyvä sinänsä tietysti päästä pois juhannuksen paluuliikenteen alta, mutta koska reissuun oli lähdetty hellefiiliksellä, vaatteita oli vähän vähäisesti aamulla moottoritiellä ajamiseen. Kylmyys menee kuitenkin ohi, kun pääsee kotiin.

Kotona alkoi selvitä karu totuus, miksi nahka oli naamassa ja käsivarsissa kutissut edellisenä iltana niin kovasti. Kaunis puna loisti käsivarsista: hienosti oli nahka palanut ajomatkan ja illan aikana. Mut itsensä polttaminen on punapigmenttiselle joka kesäinen harrrastus.

Näytä mulle missä sulla on rusketusraidat

Gölisnäs on pieni paratiisi lähellä Helsinkiä. Se ei ole luksusmatkailijan unelmakohde, mutta luontoa ja merta rakastavalle se on pieni pala taivasta.