Lentämällä perille!

 Nonnih, nyt näyttää siltä, että homma alkais olla paketissa aikataulun osalta. Tähän toki vaikuttaa varmasti isosti se, että ostettiin tuossa tovi sitten lentoliput AirBalticin tarjouksista. Oli kiva olla ensimmäinen ja saikin sitten valkata paikat ihan tyhjästä koneesta molempiin suuntiin.

Koska tässä ei nyt meinata ihan reppus selässä vaan reissuun lähteä, niin vähän toki sitten ruumaan menevien laukkujen kanssa tuolle lipulle tulee hintaakin. Halvimmillaan olis valiseminamme päivinä päässyt noin 80e suuntaansa, mutta koska tuota tavaraa luultavasti tulee sen verran, että tekee tiukkaa mahtua paino- ja tilarajoihin ruumalaukun kanssakaan, niin hinta kipusi sinne noin 120e/suunta luokkaan. Ei nyt ollenkaan silti paha.

Aikataulu menee nyt sitten sillätavoin, että lennetään Unkariin päivää ennen festareiden alkua ja palataan sieltä päivä niiden jälkeen. Tää tarkoittaa yhteensä 9:n päivän reissua kaikkineen. Tarkoitus olisi siellä päässä vuokrata auto, jolla siirtyä festareille ja sieltä takaisin; samalla sitten kulkeutuu ne tavaratkin vaivatta paikasta toiseen.

Paljon on vielä suunniteltavaa ja mietittävää, mutta kyllähän tää alkaa tuntua jo todelliselta.

Niin joo, tämmöinen flowstar hommakin tuli ostettua. Ei kyllä suju yhtään vielä sen heitteleminen, mutta tavoitteena olis sitten olla varsinainen mestari sen kanssa ens kesänä. Toistakseksi mestaruutta on tullut lähinnä tavaroiden tiputtelusta hyllyiltä 😅

Ozoraan aikaa: 282 päivää
Nyt soi: Hallucinogen - Alpha Centauri

Tarvehankintoja

 Kun näin keski-ikäisenä matkustaa, sitä ei enää onnistu välttämättä ainakaan tämmöinen reissu ihan vaan tyhjän matkalaukun kanssa. Ihan hirveesti pitää ostaa kaikenlaista ja se ostoslista tuntuukin olevan pitkä kuin nälkävuosi. Onneks tässä on aikaa ja ostokset voi jyvittää pitkin vuotta.

Ihan ekana ostoksena nyt kuitekin tuli ostettua lippu festareille. Hintaa täs syksyn alessa oli lipulla 220 euroa, mikä on kuulemma 30 euroa enemmän kuin edellisenä vuotena. Somea lukiessani huomasin normaalin nillityksen lipun hinnan noususta, mut kun pistetään vähän asioita perspektiiviin, niin lippu on kyllä edelleen ihan naurettavan halpa ottaen huomioon, minkä kokoluokan ja kuinka pitkät festarit on kyseessä. Jos nyt pistetään perspektiiviin vaikkapa kotimaisten festarien kanssa, niin kolmen päivän lippu Provinssiin maksaa 239e. Maksan itse hyvin mielelläni tuon 220e tästä ilosta.

No mut vähemmän nillitystä ja enemmän asiaa, eikös niin. Elikkäs: niitä hankintoja. Jokusia juttuja on tullutkin jo ostettua ja koko ajan tulee lisää. Osa hankinnoista on toki melkoisen pieniä, esim. pimeässä loistavia telttanaruja, mutta osa on sitten vähän isompia. Hieman ehkä mietityttää, että millä me saadaan kaikki se tavara Unkariin ja poiskin sieltä, mutta eiköhän siellä lentokoneen ruumassa ole tilaa, kun niinsanotusti latoo seteleitä tiskiin.

Tanja hankki meille pari katosta; toisen leiriä varten ja toisen sitten kevyemmän mukana kannetavaksi; ja testattiinkin sitten kevyempää katosta tuossa tovi sitten Tanjan pihassa. Näyttää hyvältä, se tarjonnee anakin vähän suojaa pahimmalta auringolta ja EHKÄ sitä ei ole heti ensimmäisen päivän jälkeen sellainen keitetyn ravun värinen kiljuva ilmestys. Joo, toiveajatteluahan se on, mut pitää ainakin koittaa varautua. Kaikennäköisiä maakiiloja sun muuta on tullut myös näille katoksille.

Leirissä on hyvä olla myös valoa, koska siellä on kuulemma yöllä todella pimeää. Mulla on nyt testauksessa tähän ensimmäisiä kandidaatteja: melkoisen näppäriä aurinkokennospotteja, jotka ovat nyt koeajossa kotipihassa. Nää tuskin toki tulee selviämään talvesta, mut sen verran halpoja nää spotit olivat, että niitä voi tilata sitten vaan lisää.

Koska me ollaan äärimmäisen värikkäitä ihmisiä, niin myös valoista on saatava väriä ulos. näissä tais olla ehkä 5 eri värimoodia valkoisen lisäksi. Mitään kovin tehokkaita nää ei toki ole, mut ehkä on ihan hyvä juttu, ettei raahata paikalle mitään järjetöntä valoarsenaalia, joka valaisee puoli leirintää.

Yks iso puute mulla on ollut tätä reissua ajatellen matkalaukun puute. Tottumuksesta sitä on tullut matkustettua ulkomaille usein hyvin kevyesti ja esim. taannoisella tästä blogista löytyvällä kreikan reissulla mulla oli matkassa käytännössä tyhjä käsimatkatavaroihin mahtuva laukku. Nyt tarttetaan kuitenkin vähän enemmän tilaa ja eilen sitten tulikin vastaan Tokmannilla tarjouslaukku, joka lähtikin sitten heti mukaan:

Sitä vois kuvitella, että 90 litraa olis riittävästi yhteen reissuun, mut veikkaan, että tän lisäks tarttee vielä ainakin tosiaan sen käsimatkatavaralaukun, johon pakkaan sitten vaatteet yms. Hieman epoätoivoiseltahan tää tuntuu, mut ehkäpä kamat optimoituvat tässä tulevan vuoden aikana. Toivottavasti...

Ozoraan aikaa: 297 päivää
Nyt soi: Rhygar - Soari

Ensimmäiset asiat ensin

 

Ihan ensimmäisnä pitää tehdä lista. Tai oikeastaan monta listaa. Yksi lista hankinnoille, yksi lista pakkaamiselle, jne. Listat ovat tärkeitä. Ei sovi aliarvostaa listoja.

Ollaan tässä kirjoitettu listaa. Ja voi pojat, se lista on pitkä. Pitää hankkia jos jonkinmoisia juttuja, jotta tuon viikon pysyy hengissä. Pitää myös hankkia leiritarpeita, vaatteita, valoja ja paljon, paljon muuta.

Ihan ensimmäisenä kuitekin piti hankkia reissua varten läppäri, jonka rikkoutumisella tai katoamisella ei ole suurta taloudellista merkitystä; kotoa löytyy kyllä monta läppäriä, mutta reissuun ei viitsi ottaa mitään 3000e hintaista keikkakonetta, joka painaa kuin syntien lasti railakkaan viikonlopun jälkeen. Tässä palvelee hienosti tori.fi, josta löytyikin tähän käyttöön varsin pätevä kone viidellä kympillä: 7 vuotta vanha, mutta uuden veroisessa kunnossa oleva Asuksen Chromebook.

Mikään järjetön tehomyllyhän tää ei ole, mutta soveltuu tähän blogin kirjoittamisen hommaan oikein hyvin. Akkukin tuntuu kestävän sellaiset nelisen tuntia tehokäyttöä, joten kone oli tosiaan aika löyös.

--

Tilauksessa on myös kasapäin muutakin tavaraa ja ensimmäiset paketit saapuvat niistä lähipäivinä. Niistä sitten lisää myöhemmin.

--

Edit. Yleensä ei oo tapana editoida postauksia jälkikäteen, mut hei, tää on mun blogi ja saan tehdä mitä haluan, joten nyt pientä lisäystä vielä tähän loppuun. Kone on ollut nyt täs viikon verran käytössä ja on just sitä, mitä tähän projektiin halusinkin: pieni, kevyt, halpa, toimiva akku ja jaksaa pyörittää kaikkea blogin kirjoittamiseen tarvittavaa. Koska kone on vanha, se ei saa enää päivityksiä ja 4GB keskusmuisti sulkee pois oikeestaan kaiken muun paitsi Android pohjaiset käyttöjärjestelmät, joten mistään kovin tykistä koneesta ei ole kyse, mut näyttö täysillä ja 1080p resoinen video pyörimässä läppärissä riittää akku reilun 4 tuntia, mikä on tän ikäiselle koneelle melkoisesti. Kone on selkeästi lähes käyttämätön, joten hyvä reissukone tästä tulee 😊

Täs vielä kuva meikäläisestä ja kissasta onnellisena koneen ääressä.

Projekti Ozora 2026

 No niin, hei vaan taas pitkästä aikaa! Tässä onkin tovi vierähtänyt, kun tämä blogi on ollut aktiivinen. Edellisen kerran reissailtiin näissä merkeissä Turun saaristossa ja Ahvenanmaalla 2020 ja nyt sitten heti perään ollaan tekemässä reissua 2026.

Ei tässä nyt oikeasti olla vaan kotona sohvan pohjalla maattu vaan nää kuluneet vuodet ovat olleet varsin tapahtumien täyteisiä ja vaikkei tekstiä olekkaan tänne ilmestynyt, myös matkustelua on tullut harrastettua; ihan on käyty mm. ruotsinlaivalla ja jopa Tallinnassa asti. Kuviot ja matkaseura on kuitenkin vaihtunut melkoisesti ja ennen oikeastaan tätä nyt suunnittella olevaa reissua en ole katsonut kovinkaan mielekkääksi kirjoittaa mitään. 

No mitä hittoa nyt sitten on muuttunut ja mitä on oikein suunnitteella? Muuttunut on oikeastaan ihan kaikki: lähtöpiste, matkaseura, matkan luonne ja muutenkin oikeastaan ihan kaikki mahdollinen. Matkakohde on tällä kertaa myös varsin eeppinen ja kyseessä ei niinkään ole ihan turistiloma kuin aiemmin. Eli saanen nyt sitten esitellä seuraavan Jäämerelle Kuselle blogin seikkailun, joka suuntaantuu Unkariin kesällä 2026 Ozora festivaaleille:

P R O J E K T I   O Z O R A   2 0 2 6

Ozora Festival 2023 päälava

Mikä ihmeen Ozora? Ozora on yksi euroopan suurimmista psytrance musiikin ja psykedeelisen kulttuurin musiikkifestivaaleista ja se järjestätään vuosittain Unkarissa. Tapahuman kokoluokka on virallisesti noin 30000 ihmistä, mutta koska nyt ollaan entisessä itäblokissa, niin lukuja saatetaan vähän pyöristellä sääntöjen venyttämisen puitteissä ja todellinen kävijämäärä on arvioitu olevan siinä 60-70 tuhannen ihmisen luokassa; mihin nyt näistä haluaa sitten uskoa, se on ihan jokaisen omassa valinnassa. Joka tapauksessa kyseessä on iso musiikkifestivaali, joka kerta viikon(!!!) putkeen yötä päivää.

Tuossa eräänä iltana vietettiin aikaa kellarissa ja katseltiin ystäväni Tanjan kanssa videoita tuolta Ozora festivalilta vuosien varrelta. Ollaan täs jo hetken koitettu valita kohdetta festarireissulle ja nyt oikeastaan ajatus kypsyi tälle Ozoralle. Tanjan on ollut siellä aiemminkin, mutta aikaa on kulunut melkein vuosikymmen ja festivaali on kasvanut melkoisesti sinä aikana, joten mitenkään tää ei välttämättä ole enää sama kokemus kuin silloin.

Keski-ikäisenä tämmöiset viikon festarireissut eivät ole kuitenkaan englantilaista sananpartta lainatakseni mikään "kävely puistossa" vaan vaatii paljon valmistautumista ja suunnittelua, että reissusta palaa ehjänä ja hengissä. Sillä aloitimmekin nyt reissun suunnitelun ajoissa, jotta voimme sekä pitää reissun budjetin järkevänä että myös valmistautua reissun haasteisiin etukäteen kunnolla. Ja koska sitä on tullut vähän enemmän sellaiseksi kermaperseeksi iän myötä, myös varusteita täytyy haalia aikalailla reissua ennen; enää ei lähdetä festarireissulle pelkkä teltta kainalossa, vaan meillä tulee olemaan aivan tajuton määrä tavaraa mukana. Myös fyysien kunnon suhteen tässä täytyy viel tehdä toimenpiteitä ennen reissua ja saattaa itsensä sellaiseen fyysiseen kuntoon, että kroppa kestää viikon juhlimisen.

Tästä tää nyt sitten lähtee! Tervetuloa taas mukaan seuraamaan seikkailua; tällä kertaa myös reissuun valmistautumisen kautta. 

Ozoraan aikaa: 346 päivää
np: Darwish & Pettra - Asfur

Vielä Turkuun ja sitten kotiin

Viimeisen reissupäivän aamu oli hieman hitaampi kuin edelliset aamut, kun ei tarvinnut hirvittävällä kiireellä ehtiä lautasta toiseen. Päivälle ei ollut suunniteltua ohjelmaa kotimatkan lisäksi, joten valitsimme matkanvarrelta sen ilmeisimmän ja varmasti suurimman kohteen, Turun linnan.

Kahdeksatta vuosisataansa viettävä linna on ehdottomasti yksi näyttävimmistä historiallisista museoista koko maassa. Linna on restauroitu aikamoiseen loistoon viime vuosisadalla ja työ jatkuu osittain vieläkin. Jokainen tämän joukon matkaaja on käynyt toki linnassa aiemminkin useita kertoja, mutta keskimääräisesti linnat ovat viihdyttävää nähtävää aina. Lisäksi linnan näyttelyt ja kokoelmat ovat laajentuneet ja kehittyneet edellisestä käyntikerrasta huomattavasti. Nähtävää on ihan liikaa ja kisaväsymys alkoikin painaa joukkoamme linnan viimeisissä huoneissa. Mutta ompahan nähty taas kolikoita ja vanhoja esineitä kyllästymiseen asti.

Linnan jälkeen suunnistimme moottoritielle ja kääsimme nokan kohti Helsinkiä. Viikon mittainen reissu alkaa olla lopuillaan ja käteen jäi iso kasa taas hyviä muistoja sekä toista tuhatta valokuvaa. Seuraavia reissuja suunnitellaan jo, mutta niistä sitten lisää joskus tuonnempana.

Muistakaahan myös instagramimme, sieltä löytyy hieman lisää (eri) kuvia ja videoita. Nyt kettu kuittaa, sotka on muninut ja kotka laskeutunut. 

Rengastie ja Seili

8€ hintainen aamupala Cafe Alppilassa oli koko reissun paras aamiainen. Muutenhan tässä on pääsääntöisesti mentykin aamuisin mallilla "enegiajuoma + suklaapatukka" joten kunnon puuro- ja leipäaamiainen teki kyllä hyvää. Aamupalan jälkeen olikin jo aika jatkaa matkaa: päivän ohjelmana oli siirtyä Nauvoon ja ehtiä vielä viimeiselle lautalle Seilin saarelle ja takaisin. Saariston lauttojen aikataulut ovat melkoisen kireät ja kun matkan varrella on viisi lossia ja lauttaa, ei siinä paljon katsella maisemia muuten kuin auton ikkunasta. 



Matkan varrella nähtiin mm. vettä, losseja ja varsin nopeasti ohi viliseviä maisemia Transporterin viilettäessä läpi saariston merituulen lailla. Välillä syötiin munkkeja lautalla, välillä kiroiltiin, kun lautalla ei ole kioskia tai kahvilaa. Iniön ja Mussalon välinen lautta on muuten kunnon turistirahastus, kyseinen lautta maksaa enemmän kuin kaikki muut reissun lautat yhteensä. Lautta on varsin kytynen ja saimme kuulla paikallisilta, että kyseinen lautta olisi pitänyt upottaa jo vuosikymmeniä sitten ja korvata paremmalta. Kyseistä väliä matkustaessa ei siis välttämättä kannata luottaa siihen, että lautta on ajallaan paikalla tai saapuu ollenkaan.

Saavuimme Nauvoon jopa hieman suunniteltua aiemmin ja yllätykseksemme kohtasimme heti auton parkkiin saatuamme ennestään tutun herra Virran paikallisella rannalla. Turkulaisia ei näytä pääsevän karkuun missään. Herra Virta oli saapunut paikalle yhteysaluksella Turusta viettämään kaunista kesäpäivää Nauvon satamassa ystävänsä kanssa. Tuttavallisten fistbumpien ja jutustelujen jälkeen kävimme tekemässä pöytävarauksen sataman yhteen ravintoloista ja suuntasimme kulkumme (noin 20m) kohti Seiliin lähtevää yhteysalusta.

Nauvo on muuten noin suunnilleen turistirysämäisin paikka, missä ollaan tällä reissulla käyty. Massiivinen vierassatama on kyllästetty selkeällä vaimoparkilla, jossa rouvat voivat nauttia ostoksista ja hyvästä ruuasta viinilasin ääressä sillä aikaa, kun isännät puuhaavat merellisiä toimintojaan. Eli tekemistä riittää myös vaimoille täällä uistelureissuilla.

Hankaan kulkeva yhteysalus pudotti meidät kyydistä Seilin saarella. Saarihan on palvellut lähes pari vuosisataa niin hullujenhuoneena kuin myös lepra"parantolana". Sen verran hyvin ovat potilaat Seilissä parantuneet, että sinne "hoitoon" lähteneillä tuli olla arkkulaudat mukana; saarelta ei juurikaan kukaan koskaan palannut. Yhteyslautalta on reilu kilometrin kävelymatka toiselle puolen saarta, josta löytyy mm. sairaalarakennus pienen ilmaisen museon kera sekä saaren kirkko, jota pääsee ilman opastusta tutkiskelemaan vain ulkopuolelta. Kirkon pihassa on hautausmaa, joka muistuttaa saaren synkästä historiasta. Saari on todella kaunista saaristolaismaisemaa ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Ei kyllä silti houkuttaisi jäädä sinne pysyvästi.

Yhteysalus kuljetti meidät takaisin Nauvoon, jossa siirryimmekin suoraan ruokailemaan L'escale ravintolaan. Alkuun hieman nuiva palvelu muuttui kyllä ruokailun edetessä paremmaksi ja ystävälliseksi henkilökunnan epäluulojen karistessa hieman resuista ryhmäämme (joo, ymmärretään kyllä, ettei ehkä näytetä ihan siltä normaalilta vierassataman asiakkaalta vaaleansinisine kauluspaitoineen ja purjehduskenkineen, mutta kyllä mekin hyvästä ruuasta tykätään). Etanat olivat maittavia, pääruuat olivat pääosin erinomaisia; varsinkin pippuripihvi oli paistettu lähes täydellisesti. Nauvossa on myös oma paikallinen tislaamo, Nagu Distillery, jonka giniin tehtyä GT:tä ryhmämme maisteli varsin kriittisesti. Hyvää se silti oli.

Viimeinen yö vietettiin Norrgårdin mökkikylässä, muutaman kilometrin päässä Nauvon keskustasta. Paikassa on jo meille lähes teemaksi muodostunutta menneen ajan henkeä ja autenttista tunnelmaa: mökki on suoraan jostain 70-luvulta ja varustelussa ainoa asia, mikä muistuttaa tästä päivästä oli jäätävillä diskovaloilla varustettu läpinäkyvä vedenkeitin. Mökki oli huomattavan viihtyisä sisältä ja loistavalla paikalla kalliolla. Kallion rinnettä kulki polku alas rantaan, jossa muilla mökeillä majailevat latvialaiset kalastajat pitivät veneitään. Sauna kuului mökin hintaan ja saunoimmekin rantasaunassa oikein kunnolla illan hämärtyessä. Paavo yritti tehdä tuttavuutta latvialaisten kalamiesten kanssa melko tuloksetta.

Reissaaminen vie voimat ja naapurimökin pikkulapset jaksoivat meuhkata pidempään kuin tiimimme. Menimme nukkumaan ennen puolta yötä.

Takaisin mantereelle ja kohti rengastietä

Onneksi tutkimme edellisenä iltana lautta-aikatauluja. Seuraavaksi yöksi oli meille varattuna mökki Iniössä ja matka sinne vaatisi paluun takaisin mantereelle ja vielä yhden lauttasiirtymän rengastietä pitkin. Aikataulujen tarkastelu kertoi karua kieltään: lauttoja ei kulje ihan turhan tiheään (osittain pitkien matkojen takia) ja jotta pääsisimme yöpaikkaan järkevään aikaan, olisi meidän lähdettävä varsin aikaisin liikenteeseen. 

Koska aikataulu oli tiukka, jouduttiin myös suunnitelmista tinkimään. Eipä siis tarvinnut mennä katsomaan Kastelhoman linnaa tai muutakaan matkan varrella olevia nähtävyyksiä vaan olisi painettava reikä päässä kohti yhteyslautan satamaa. Näkeehän niitä kivikasoja toki auton ikkunastakin ja muutenkin kiviä on nähty ihan riittämiin matkoillamme. Sen verran kuitenkin samme aikatauluun mahdutettua, että kävimme matkalla lautalle vielä kaupassa ja onnellisen näköinen Mikko marssi kaupasta ulos taas mukanaan sylillinen omenamehua.

Päivän matkasta ei paljon kerrottavaa ole. Lauttojen aikataulut ovat melkoisen kireitä ja aina kun pääsimme lautasta ulos, pitikin jo kaahata kohti seuraavaa lauttaa suurinta sallittua nopeutta. Ahvenanmaalla nopeusrajoitukset eivät kuinkaan vastaa suositeltavaa tilannenopeutta, joten meno oli välillä varsin hurjaa Paavon painaessa menemään ammattikuskin raivokkaalla meiningillä.



Kustaviin päästyämme poikkesimme kaupassa ja syömässä paikallisessa panimoravintolassa, jossa tarjolla oli mm. possun niskaa ja paikallista siideriä. Palvelu ravintola Maistongissa oli erinomaista ja ruoka maittavaa; siideri puolestaan lähenteli täydellisyyttä.

Paavo ja Sara kävivät heittämässä kierroksen frisbeegolfia Kustavissa samalla, kun Mikko keskittyi kirjoittamiseen ja lukemiseen. Ruuan laskeuduttua aktiviteettien myötä olikin taas aika jatkaa matkaa ja siirtyä odottelemaan Iniöön menevää seuraavaa ja samalla päivän viimeistä lauttaa.

Iniön puolella matkaa oli sellaiset 150m yöpaikkaan, jonka virkaa toimitti Cafe Alppila lähes lautan sataman vieressä. Paikka oli saanut Googlessa ja Tripadvisorissa varsin ristiriitaisia arvosteluja, mutta tämä nyt ei ole sinänsä niin kovin yllätys ottaen huomioon majoituksen luonteen; tällä kertaa yövyimme lähinnä yöpymiseen  tarkoitetussa pikkumökissä, jonka minimalistinen luonne saattaa tulla joillekin matkaajista yllätyksenä. Mökin varusteluun kuului kaksi kerrossänkyä, pöytä, pari tuolia sekä vedenkeitin; eli suunnilleen kaikki, mitä sitä yöpymiseen voi kaivata. Paikka on saanut kaikkialla hyviä arvosteluja palvelustaan ja niin myös meiltä: Cafe Alppilan lämminhenkinen ja ystävällinen palvelu oli ihan omaa luokkaansa tällä reissulla.

Vietimme iltaa Cafe Alppilan läheisyydessä rannassa sekä tietenkin saunoen. Nukkumaankin mentiin suhteellisen ajoissa; seuraava päivä toisi tullessaan runsaasti saarihyppelyä, lauttoja ja losseja.