Kauhua eläinpuistossa

Kello: 23:30
Kilometrit: 689 km
Sijainti: Ranua
Sää: puolipilvistä, +11°C
Soittimessa: David Bowie - Dirty Boys

Kun näiltä nurkilta ajaa ohi, ei kyllä kannata jättää Ranuan eläinpuistoa väliin. Kyseessä on pääosin kotimaiseen luontoon keskittyvä puisto, joissa pääsee tutustumaan pahaiten koko maassa suurpetoihimme ja muihin metsän eläviin.

Mikolla visiitti puistossa taitaa olla kolmas, Paavo puolestaan tutustui ensimmäistä kertaa.

Mitäpä tuosta eläinpuistosta nyt sanoisi? Siellä on eläimiä. Menkää katsomaan! Nähkää jäänalle! Ja ihmeellinen säkkiä halaava karhu. Sekä tietenkin hämmentävä pirivieteriahma, joka roudaa yleisölle esiin saaliitaan. Lisäksi mestassa on myös kivipuisto. Kivipuisto...

Tapasimme myös kierroksellamme hieman pahaenteisen ämpärin sekä varoituskyltin, jonka merkitys jäi hieman hämärän peittoon. Lisäksi löysimme hirven, jonka päästä puuttui varsin merkittävä osuus.

Puistossa on myös (pääasiassa ilmeisesti perheen pienemmille tarkoitettuja, mutta eihän se meitä hidastanut yhtään) aktiviteetteja pitkin puistoa aina matkan varrella sekä ihmeellisen Satumaan lisäksi myös kotieläintarha, jossa tapasimme pekonieläimen sekä täyskasvuisen sonnin.

Puisto jaksaa olla aina viihdyttävä, tällä kertaa kuintenkin poikkeusellisen paljon.

Leirikeskukseen palattuamme päätimme suunnata paikalliselle oluelle keskuksen ravintolaan. No eihän sitä paikallista toki ole ollut tarjolla sitten viimetalven, joten hetken kuluttua hörpimmekin meksikolaista laatuolutta (lue: Sol) ja suunnittelimme illan kulkua. Ikkunan takana häämötti minigolf-rata, joten päätimmekin ottaa erän tuossa kesäisessä klassikossa.

Yhdeksänväyläisen par 3 väyliä pelkästään sisältävä paholaisen ääressä käytiin äärimmäisen tiukka taistelu, jonka viimeiseen väylään asti kestäneen kamppailun vei lopulta Mikko tuloksella 23 yli ihannetuloksen Paavon jäädenssä vain yhdellä lyönnillä. Rentouttavan matsin jälkeen vetaydyimmekin mökkiin iltaa viettämään rauhallisissa tunnelmissa.

Karavaani kulkee ja kilometrit taittuvat

Kello: 16:40
Kilometrit: 677 km
Sijainti: Ranua
Sää: melkein pilvistä, +13°C
Soittimessa: Musiikin lahja (Perttu Häkkinen) - Flogsta Danshall 10v special

Aamupalan ja kiveniskemän jälkeen koko matkan aikana ei sitten tapahtunutkaan oikeastaan yhtään mitään. Ja ihan hyvä niin. Kilometrit rullailivat verkkaisesti ja ihan huomaamatta määränpää lähestyi tunti tunnilta.

Muutaman kusi+tupakkatauon lisäksi pysähdyimme matkalla pari kertaa; ensin syömään ja sitten kauppaan. Kas kummaa, ruokapaikan vieressä näytti olevan myös pitkäripainen. Yhden tähden kenraaleja liittyikin matkaseuraan ihan kaksin kappalein.

Ranualle saavuimme hieman ennen viittä ja suuntasimme suoraan Ranuanjärven leirintään, mistä meillä olikin mökki jo varattuna. Pieni kahden hengen koppi osoittautuikin varsin kotoisaksi ja kohtuulliseen 35€ yöhintaan nähden varsin mainioksi yöpaikaksi.

Majoituttuamme suuntasimme mersun nokan kohti Ranuan eläinpuistoa, mutta siitä lisää sitten seuraavassa postauksessa.

Hyvin lähtee

Kello: 7:40
Kilometrit: 20 km
Sijainti: Lempäälä
Sää: puolipilvistä, +13°C
Soittimessa: W&W x Vini Vici - Chakra (Noise Code hard edit)


No eipä päästy edes Tampereelle asti, kun jo ensimmäinen vastoinkäyminen lensi varsin raivokkaasti tuulilasiin. Ei nyt mitään pahempaa, mutta semmoinen raavaan miehen peukalon kokoinen kivi singahti ystävällisesti tervehtimään tuulilasia jättäen jälkeensä kuvan mukaiset terveiset. Onneksi sentään on repsikan puolella eikä keskellä kuskin näkökenttää. Vittu.

Matkaan, veli hopea!

Kello: 7:20

Kilometrit: 0 km
Sijainti: Valkeakoski
Sää: puolipilvistä, +12°C
Soittimessa: Business City - Kumi Palaa

Noni, tästä se nyt sitten lähtee, Operaatio Jäämerelle Kuselle. Hyvin (huonosti) nukutun yön jälkeen tämä kaksikko on nyt pakkaantunut johtotähden etupenkille, takapenkkien ja tavaratilan tursuillessa tavaranpaljoudesta. Ensimmäinen etappimme on ABC Lahdesjärvi Tampeella, josta on tarkoitus ottaa matkaan hieman aamupalaa. Sen jälkeen keula kääntyy kohti Jyväskylää ja sieltä Oulun kautta Ranualle. Ensimmäinen päivä taitaa olla myös reissun (ainakin toisiksi) pisin ajopäivä, kilometrejä kertyy sellaiset aavistuksen verran alta 700 tälle päivälle. Nahkapenkkiä tulee siis tänään kulutettua ihan riittämiin.

Ajamisen lisäksi tänään on ohjelmassa määränpäässä väsyneiden eläimien tuijottelua Ranuan eläinpuistossa. Etappi on ollut käytännössä pakollinen pysähdys joka ainoalla lapinreissulla eikä kaavasta voi poiketa tietenkään tälläkään kertaa.

Kuten tuossa aiemmin mainittiinkin, kulkine vaihtui viimemetreillä dieselmeisselistä bensavehkeeseen. Alla on nyt C180 bensaturbo, jossa ei pala moottorin varoitusvalon lisäksi kuin 4 virhevaloa. Turvallisella pohjalla siis liikenteeseen.

No eihän se mennyt niinkuin piti

Kuten otsikkokin sanoo, eihän se testimatka mennyt sitten ihan putkeen. Siinä missä Kosmos reissu oli itsessään eeppinen avaruusmatka, muistutti mersun touhut hieman avaruuslentojen alkuaikoja.

Hyvinhän se matka melkein meni. Oltiin juuri käännytty pois isoilta teiltä, kun tankkauksen jälkeen alkoi kuulua kuskin puolelta laahaavaa ääntä takapyörästä. Selkeästi jarruihin liittyvä ongelma, totesi Paavo ja hetken asiaa pähkäiltyämme, päätimme ajaa viimeisen muutaman kilometrin festareille ja jättää asian selvittely tuonnemmaksi.

Ja tuonnemaksihan se jäikin. (Noin suunnilleen kirjaimellisesti) helvetillisen kuumien päivien ja yöaikaan painottuvan festarityöskentelyn takia ei tarvinnut edes harkita ongelman tutkimista festarien aikana. Lisäksi ongelmana oli vielä työkalujen puute, joka tosin korjaantui ystävällisten kanssapuuhastelijoiden avulla.

Sunnuntaina oli sitten jo ihan pakko, ei paljon vaikuttanut vaikka aurinko porotti mukavan neljänkymmenen asteen voimalla. Hien ja ärräpäiden saattelman Paavo sitten totesi "mielenkiintoisen" asian: vaikka mersu on tunnettu kestävyydestään ja laadustaan, näemmä mersun tunkin valmistaja ei ole niistä kuullut. Eipä noussut mersun perä ilmaan omalla tunkilla, tunkki kun vääntyi mersun alla kuin olisi ollut jostain itä-blokin autosta. Siispä ystävällisesti herätimme koko yön valvoneen ja varsin vähän nukkumaan ehtineen lavateknikon, jolta saimme käyttöömme Ford Transitin tunkin. Voorttiin voi näemmä luottaa aina.

Syypää kävi selville aika pian (ja oli sitä, mitä Paavo oli epäillytkin): kuskin puoleisesta käsijarrurummusta oli kaikki kamat irronneet sisällä todennäköisesti katkenneen jousen takia. Siispä romut irti: automaattiautossa ei käsijarrua välttämättä tarvitse (eipä vissiin) ja kotimatka saattoi alkaa.

Valkeakoskelle palattuamme painuimme pehkuihin ja seuraavana päivänä olikin sitten edessä auton pähäilyä. Painelimme illan saavuttua tutkimaan autoa ja mahdollisesti poistamaan jarruromut myös toiseltakin puolelta sekä hämmästelemään, miksi ohjaustehostin käyttäytyy hieman oudosti. Menemättä nyt sen enempää yksityiskohtiin kerrottakoon, että reissuun lähdetään nyt nyt toisella Mersulla; suunnilleen samanlaisella, mutta bensakoneisella. Vaihdokkikin vaatii tosin huoltoa, mutta se onkin nyt sitten tämän päivän projekti.

Siispä matka jatkuu, tällä kertaa kohti Motonettiä. Ja toivottavasti huomenna kohti Lappia!

Testimatka

Koska reissuun on enää viikko, pitäisi alkaa olla kaiken kanssa valmista. No arvatkaas, onko. Ja todellisuudessa aikaa on varsin paljon vähemmän, koska seuraava viikonloppu meneekin Kosmos Festivalilla Ristiinassa. Päätimme kuitenkin ottaa kosmisen festarimatkan ihan harjoituksen kannalta ja tätä kirjoitellessa istummekin jo autossa matkalla kohti Mikkeliä. Menemme näin ajoissa paikanpäälle, koska olemme taphtumassa esiintymässä Gravity Stagella (sekä Mikko vielä lisäksi soittamassa levyjä lauantaiaamuna Levitationilla) ja lähdemmekin näin ajoissa valmistelemaan asioita. Samalla pääsemme hieman testailemaan mersua, joka ilmaissut muutaman hieman mieltä askarruttavan asian matkajännityksen lisäämiseksi.

Matkaa kertyy tällä viikolla festarireissun myötä naurettavat vajaat 500 kilometriä, mikä on vähemmän kuin yhdenkään varsinaisen reissun ajopäivän kilometrit. Mutta pääseepähän nyt ainakin testaamaan, miten mukavat ne C200:n penkit oikein olivatkaan.

Mersu on lastattu huomattavasti suuremmalla kuormalla kuin varsinaisella reissulla. Mukana on järjetön määrä elektroniikkaa ja muuta tavaraa (koska Mikko ei selkeästi osaa ottaa koskaan vain tarvittavia tavaroita mukaan) sekä Paavon naaras. Kuorma kevenee varsinaiselle reissulle siis tästä ehkä parisensataa kiloa, mikä luonnollisesti vaikuttaa kulutuksen määrään.

So far so good, kohta ollaan Lahdessa. Päivityksiä seuraa lisää ennen ensi viikkoa, jos jotain kerrottavaa ilmenee (toivottavasti ei, koska kerrottava tässä vaiheessa on helposti pääosin negatiivista).

Np: The Moody Blues - Nights In White Satin

Vauhtikaksikko, eli matkalaisemme esittelyssä

Jees, reissuun on viikko aikaa. Ajattelimme nyt hieman avata lukijoille, ketkä tälle pikaiselle roadtripille ovat oikein lähdössä.

Paavo

25 v.
Ajokortit: BE CE T
Entinen ammattikuljettaja
Työskentelee autoalalla

Paavon taloudesta (2 hlö) löytyy 4 eurooppalaista autoa (3 saksalaista, 1 ranskalainen). Kesällä lentää frisbee ja maistuu kotiviini, sen mitä nyt mersun ratista joutaa.

Mikko

40 v.
Ajokortit: AB
IT-alalla
Omistaa 1972 vm Kuplan, joka ei käy tyhjäkäyntiä

Mikko on tekninen ummikko, joka rakastaa kaikenlaisia moottorikulkineita. Autotallista löytyy kuplan lisäksi myös 1993 vuosimallin Yamaha Virago XV-250, joka on saanut osakseen vuosien varrella paljon rakkautta ja vihaa.









Kaksikkomme on tunteneet toisensa jo 25 vuoden ajan, ihan Paavon syntymästä asti. Sukulaisuuttakin löytyy, Mikko kun on paavon äidin veli eli eno. Sukulaisuuden lisäksi kaksikkoa yhdistää myös jo useamman vuoden ajalta työskentely videovisuaalien parissa.

Kyseessä on kaikista yhteisistä vuosista huolimatta ensimmäinen yhteinen pidempi reissu. Ja mitä sitä nyt minnekkään lähelle sitten lähtemään, vaan kerrasta vaan kunnolla niitä kilometrejä mittariin.

Tervetuloa (eli matkasuunnitelma Sinne ja Takaisin)

Noniin, elikäs heippatirallaa vaan teille rakkaat mussukat.


Tämä blogi on matkakertomus retkestämme pohjoiseen. Matka tapahtuu 31.7.-7.8. välisenä aikana ja kulkee pitkän matkan Valkeakoskelta aina Norjaan ja takaisin.

Kuljetuskalustona meillä on 2001 vuosimallin C200 turbodiesel johtotähti, jolla ratsastamme kuvainnollisesti auringonlaskuun (jos nyt joku ei sitä tiedä, niin pohjoisimmilla alueillahan tuo aurinko ei horisontin alle putoa reissumme aikana).

Kuvauskalustoon olemme panostaneet sen verran, että kalusto on varsin eeppistä: pari Sonyn kännykkää sekä yksi halpismallinen action kamera, joka on pyörinyt laatikon pohjalla pari vuotta.

Matkasuunnitelma näyttää nyt tältä:



Lähtöpaikkanamme on siis Valkeakoski, tuo mainetta taannoin eräänlaisena paperiteollisuuden kehtona ja todella pahalta haisevana paikkana kantanut kaupunki Pirkanmaalla. Dieselinkatkuisen strartin jälkeen ensimmäinen etappimme on vajaan 700 kilometrin päässä Ranualla, johon menemme katsomaan väsähtäneitä eläimiä aitauksissa ja viettämään ensimmäisen yön. Edellisistä reissuista muistellen myös syömään todennäköisesti pizzaa, koska kylästä ei paljon muuta irtoa.

Toisena päivänä kolmisakarainen tähti suuntaa kohti Suomen pohjoisinta kuntaa, Ivaloa, ja siellä tarkemmin ottaen kunnan keskusta Inaria. Saattaa ehkä olla, että joutuu myös poikkeamaan Rovaniemellä, vaikka sitten ihan hakemassa kaljaa. Tällä kertaa veto on vähän lyhempi, vain vaivaiset nelisensataa kilometriä. Näin perse kiinni penkissä kasvaneelle tuo on lähinnä pikataival. Inariin on varattu sitten kolmeksi yöksi mökki, joka toimii tukikohtanamme paikallisissa seikkailuissa. Tarkoitus ei ole kuitenkaan istua kalsareissa neljän seinän sisällä tölkki kourassa vaan olisi tarkoitus tutustua lähinurkkien aktiviteetteihinkin. Niistä lisää sitten myöhemmin joskus.

Kun Inari jää sitten taakse, suuntaamme nokkamme sinne, miksi tänne lähdettiin. Eli otsikon mukaisestikin keula kääntyy kohti Norjaa ja jäämerta. Siellä sitten nätisti puikkelehdimme vuonojen välissä karavaanareita väistellen ja lopulta, vajaa 700 kilometriä myöhemmin pääsemme toivottavasti Kilpisjärvelle.

Ah, Kilpisjärvi, tuo yksi Suomen kauneimmista paikoista. Aiomme viettää Saana-tunturin varjossa pari yötä ja käydä katsomassa ne pakolliset: kolmen valtakunnan rajapyykki, se mystinen betonipömpeli järvessä, jonne pääsemiseksi pitää ensin matkustaa laivalla ja sitten vielä kävellä loppumatka sekä tietenkin se Saana, jonne kiipeäminen on varmasti ihan riittävä operaatio taas hetkeksi ulkoilemisen kannalta.

Viimeinen yöpaikkamme onkin sitten Rokuan kansallispuiston kyljessä kylpylässä, jossa käydään sitten lillumassa se kalja kourassa lämpimässä vedessä (ja pissassa, eikös näin aina kylpylöissä?). Ennen kun yöpaikkaan kuitenkin päästään, olisi tarkoitus käydä syöksymässä Levin rinnettä alas metallikourussa kesäkelkkaradalla, jossa on tullut ennenkin todettua, ettei jarrua tarvitse käyttää ollenkaan. Tälle päivälle mittariin tulee arviolta reilu 500 kilometriä, joten hyvissä ajoin kerkiää vielä illalla kylpemäänkin. Jos ei ole joka paikassa niitä kirottuja poroja menoa jarruttamassa.

Sen jälkeen nokka suuntaantuukin kotiin. Reitti on vielä hieman hämärän peitossa ja saattaa sisältää lisää väsyneitä eläimiä aitauksissa. Mutta katsotaan nyt.

Tervetuloa siis seuraamaan tätä pientä roadtrippiä halki suuren Suomenmaan aina jäämerelle ja takaisin.