Tämä blogi on matkakertomus retkestämme pohjoiseen. Matka tapahtuu 31.7.-7.8. välisenä aikana ja kulkee pitkän matkan Valkeakoskelta aina Norjaan ja takaisin.
Kuljetuskalustona meillä on 2001 vuosimallin C200 turbodiesel johtotähti, jolla ratsastamme kuvainnollisesti auringonlaskuun (jos nyt joku ei sitä tiedä, niin pohjoisimmilla alueillahan tuo aurinko ei horisontin alle putoa reissumme aikana).
Kuvauskalustoon olemme panostaneet sen verran, että kalusto on varsin eeppistä: pari Sonyn kännykkää sekä yksi halpismallinen action kamera, joka on pyörinyt laatikon pohjalla pari vuotta.
Matkasuunnitelma näyttää nyt tältä:
Lähtöpaikkanamme on siis Valkeakoski, tuo mainetta taannoin eräänlaisena paperiteollisuuden kehtona ja todella pahalta haisevana paikkana kantanut kaupunki Pirkanmaalla. Dieselinkatkuisen strartin jälkeen ensimmäinen etappimme on vajaan 700 kilometrin päässä Ranualla, johon menemme katsomaan väsähtäneitä eläimiä aitauksissa ja viettämään ensimmäisen yön. Edellisistä reissuista muistellen myös syömään todennäköisesti pizzaa, koska kylästä ei paljon muuta irtoa.
Toisena päivänä kolmisakarainen tähti suuntaa kohti Suomen pohjoisinta kuntaa, Ivaloa, ja siellä tarkemmin ottaen kunnan keskusta Inaria. Saattaa ehkä olla, että joutuu myös poikkeamaan Rovaniemellä, vaikka sitten ihan hakemassa kaljaa. Tällä kertaa veto on vähän lyhempi, vain vaivaiset nelisensataa kilometriä. Näin perse kiinni penkissä kasvaneelle tuo on lähinnä pikataival. Inariin on varattu sitten kolmeksi yöksi mökki, joka toimii tukikohtanamme paikallisissa seikkailuissa. Tarkoitus ei ole kuitenkaan istua kalsareissa neljän seinän sisällä tölkki kourassa vaan olisi tarkoitus tutustua lähinurkkien aktiviteetteihinkin. Niistä lisää sitten myöhemmin joskus.
Kun Inari jää sitten taakse, suuntaamme nokkamme sinne, miksi tänne lähdettiin. Eli otsikon mukaisestikin keula kääntyy kohti Norjaa ja jäämerta. Siellä sitten nätisti puikkelehdimme vuonojen välissä karavaanareita väistellen ja lopulta, vajaa 700 kilometriä myöhemmin pääsemme toivottavasti Kilpisjärvelle.
Ah, Kilpisjärvi, tuo yksi Suomen kauneimmista paikoista. Aiomme viettää Saana-tunturin varjossa pari yötä ja käydä katsomassa ne pakolliset: kolmen valtakunnan rajapyykki, se mystinen betonipömpeli järvessä, jonne pääsemiseksi pitää ensin matkustaa laivalla ja sitten vielä kävellä loppumatka sekä tietenkin se Saana, jonne kiipeäminen on varmasti ihan riittävä operaatio taas hetkeksi ulkoilemisen kannalta.
Viimeinen yöpaikkamme onkin sitten Rokuan kansallispuiston kyljessä kylpylässä, jossa käydään sitten lillumassa se kalja kourassa lämpimässä vedessä (ja pissassa, eikös näin aina kylpylöissä?). Ennen kun yöpaikkaan kuitenkin päästään, olisi tarkoitus käydä syöksymässä Levin rinnettä alas metallikourussa kesäkelkkaradalla, jossa on tullut ennenkin todettua, ettei jarrua tarvitse käyttää ollenkaan. Tälle päivälle mittariin tulee arviolta reilu 500 kilometriä, joten hyvissä ajoin kerkiää vielä illalla kylpemäänkin. Jos ei ole joka paikassa niitä kirottuja poroja menoa jarruttamassa.
Sen jälkeen nokka suuntaantuukin kotiin. Reitti on vielä hieman hämärän peitossa ja saattaa sisältää lisää väsyneitä eläimiä aitauksissa. Mutta katsotaan nyt.
Tervetuloa siis seuraamaan tätä pientä roadtrippiä halki suuren Suomenmaan aina jäämerelle ja takaisin.
No comments:
Post a Comment