Viimeistä viedään

Eilisestä illasta ei ole paljon kerrottavaa. Käykää katsomassa instagramista, sieltä ainakin selviää, miksi.

Kävimme syömässä ja tekemässä vielä hieman ostoksia, lähinnä postikorttien ja -merkkien muodossa. Tulimme takaisin majapaikkaan ja sen jälkeen ilta jäikin sitten varsin lyhyeksi. Nukkumassakin oltiin kiltisti jo ennen puolta yötä. Kai.

Nyt alkaa reissun viimeinen päivä, lento lähtee iltapäivällä 16.10 ja vuorossa on vaihto Munchenissa. Vaihto on tällä kertaa hieman lyhyempi, vain vähän reilun tunnin verran ja Suomessa olemme siinä vähän 23 jälkeen. Meitä toivottavasti odottaa noutaja (ei Noutaja vaan auto kuljettajan kera) kentällä ja käymme sitten pikaisesti vaihtamassa matkatavarat keikkakamoihin Mikon luona, jonka jälkeen sitten siirrymmekin vielä yöllä Valkeakoskelle huomista keikkaa odottelemaan.

Ei nyt tehdä mitään loppuyhteenvetoa vielä, eihän tämä reissu ole ohi.

Taas kiviä ja lisää kiviä

Muinaiset helleenitkin sen tiesivät: tänään lähdetään jätkät radalle!

Reippaina taas aamusta heti liikenteeseen. Paavo pesi aamupuhteiksi hieman kalsareista suurimpia roiskeita pois ja laittoi pyykit hienosti kuivumaan. Kahvin voimalla suuntasimme kohti Akropolis museoa, eli paikkaa, minne kaikki veistokset, kataraktit ja muut jutut ovat kukkulalta tuotu saasteilta turvaan. Eli: kiviä. No olihan siellä niitä, jos jonkinmoisia. Mikko kerkesi nappaamaan muutaman kuvan, kunnes henkilökunta tuli kieltämään: ei saa kuvata. Kumma juttu, kun japanilaisille turisteille ei sanottu mitään vaikka henkilökunta seisoo vieressä turistien räpsiessä kuvia. Taas meitä sorsitaan!

Mä oon niin rikki

Ilma oli muuttunut varsin eeppiseksi (vesisateeksi) kun tulimme museosta ulos. Siispä päätimme nauttia myöhäisen aamiaisen ja lisää kahvia odotellessamme sateen loppumista. Ja loppuihan se, joten kasan leipiä ja isohkon munakkaan jälkeen päätimmekin lähteä taas liikenteeseen. Ja alkoihan se sade tietysti välittömästi uudelleen... Eipä taida Paavon pyykit paljon kuivua.

Teimme hieman ostoksia taas ohittamissamme kaupoissa ja kiertelimme kävellen lähinurkkia (no ei tämä keskusta nyt niin suuri ole, etteikö about joka paikkaa tässä voisi nimittää "lähinurkiksi"). Kävimme tutustumassa paikalliseen kala- ja lihatoriin sekä ihmettelimme myöhemmin Ateenan Katedraaliksi osoittautunutta kirkkoa. Yleisiä vessoja Ateenassa ei ole, joten sitä oli pakko mennä aina baariin vessaan. Kirkon vieressä koimme varsin happaman ja epäluuloisen oloista tuijotusta henkilökunnalta: paikka oli ehkä vähän turhan fiini taas huppari+pilottitakkikomboon ja kun tilauksemme piti sisällään pelkästään alkoholia, ei se varmasti ollut se toivotuin tilaus.

Katedraali

Paluumatkalla teimme vielä pienen lenkin sivulle ja kävimme ihmettelemässä lisää kiviä: tutustuimme Lykeionin kaivauksiin. Paikasta ei oikein jäänyt mitään sanottavaa.

Poliiseja vartoilee kansannousua hallintorakennusten vieressä

Matkalle sattui vielä muinainen stadion, jossa on kisoja järjestetty jo 300-luvulla Ennen Jesseä. Siellä ne helleenit ovat sitten painineet ilman housuja ja juosseet henkensä edestä. Ei mitään uutta auringon alla siis.

Helleenien taistot!

Kissapuistoksi nimeämästämme majoituksen vierestä olevasta puistosta löysimme hämmentävästi kirkon. Emmekä mitä tahansa kirkkoa, vaan turbokirkon (ks. kuva). Kissapuisto on kyllä nimensä mukainen, missään ei koko Ateenassa ole näkynyt niin paljon kissoja. Ei kyllä olla käyty missään muussa puistossakaan.

Turbokirkko!

Parit drinkit vielä läheisessä baarissa mehunhakureissulla ja sitten pyörähtämään majoituksessa. Seuraavaksi etsimme erään kaupan, jonka olemme hukanneet eilisen jäljiltä.

Mustekalaa ja terroristivaatteita

Idyllistä af 

Kun päivälevot oli suoritettu, suuntasimme kulkumme taas Monastirakiin, jossa tarkoituksenamme oli käydä syömässä ja ostamassa ehkä vähän vaatteita sekä myös tuliaisia.

Vaikka nälkä oli jäätävä, päädyttiin ostamaan tuliaisia ensimmäisenä. Kaksi kokomustaa fallosta heiluikin jo kohta Mikon kädessä (muovipussisssa, jotain häpyä nyt meilläkin sentään on), kun suuntasimme alueen reunalla olevaan ravintolakeskittymään. Valitsimme ensimmäisen ravintolan, jonka listalta löytyi mustekalaa. Pöytään istuttuamme meitä tervehtikin iloisesti todella jäätävällä suomenkielellä tarjoilija "Kippis! Terve! Kiitos!". No joo, ihan kiva varmaan jostakin, mutta itse emme kyllä saa niin mitään lisäarvoa tästä kotimaisesta tervehdyksestä ulkomailla; olemme tulleet katsomaan tänne paikallista touhua.

Paikalliset tuntuvat kyllä olevan muutenkin kovin kiinnostuneita meistä; ainakin jos joitain voi päätellä epäluuloisista mulkoiluista ja tuijottamisesta suunnilleen kaikkialla. Toisaalta, meitä tuijottaa kyllä myös ne muutamat muutkin turistit, joihin olemme törmänneet.

Lonkeroeläintä kitusiin

Alfa ja puolilitrainen retsina sai ryhtyä kyytipohjaksi, kun eteemme ilmeistyi annokset joidenkin japanilaishenkisten kieromielien eroottisenakin pitämää eläintä. Mustekala oli ihan ok, kai, eipä tuo nyt kummoista ollut yleiseen kokemukseen kysesestä ruokalajista nähden. Pistelimme kuitenkin lonkerot naamaamme ja nautimme juomamme. Ravintola oli kalleimmasta päästä, missä tässä on syöty koko reissun aikana, mutta ei edes lähellä parhaimmasta.

Annos oli vieläpä hieman pienehkö, niin päätimme hakea majapaikkaamme vähän iltapurtavaa vanhasta tutusta mestasta, Potato Kingistä. Ostimme kolme isoa laatikkoa erilaisia naposteltavia sekä jotain, mikä on vieläkin käärittynä folioon.

Perunaperunaperunaperuna

Ateenassa on paljon katutaidetta

Maailman eeppisin kahvimuki.

Mikolla oli vuorossa viimeinen epätoivoinen yritys löytää jotain ostettavaa. On se nyt kumma, kun on ostohousut jalassa eikä mitään löydy. Lopulta kuitenkin löytyi varsin kyseenalainen huppari, jonka huppu muuttuu kommandohupuksi vetoketjulla. Rähinävaatteita siis!

Laahustimme takaisin majapaikkaan ja täydensimme vielä hieman jääkaapin varustelua tällä kertaa ihan tuoremehulla.

Joka päivä ei lähde ihan niin lujaa ja lomailemaanhan tänne on tultu. Huomenna sitten uusi yritys, kun suuntaamme museoon.

Hiekkaa ja vettä

Ruuhkaista on aamuseltaan

Lonkeronharmaa taivas tervehti meitä iloisesti aamun valjetessa. Mikko oli herännyt jo siinä noin kuuden nurkilla, Paavo taas sai herätyksensä kahdekslta: tänään lähdettäisiin ajelemaan kiertoajelubussilla kohti Ateenan itäpuolella sijaitsevia rantoja ja aamun ainut bussi lähtisi liiketeeseen vähän yhdeksän jälkeen.

Otimme taas juustoaltaat aamupalaksi matkaan leipomosta ja marssimme bussin lähtöpisteeseen, jossa olimme noin puoli tuntia etuajassa. Siinä nyt sitten istuttiin energiajuomaa maistellen ja taivasta katsellen; eipä näyttänyt ihan lupaavimmalta keli. Siirryimme pysäkille vähän ennen bussin saapumista. No bussi saapui. Väärälle puolelle tietä. Lipunmyyjä/opas pysäytteli bussin radiopuhelimella ja kipusimme bussiin, toiseen kerrokseen, etupenkkiin. Perässämme tullut vanhempi pariskunta katseli meitä hieman happamana, kun valtasimme koko eturivin. Me oltiin siellä ensin, joten ihan rauhassa saivat keskenään murjottaa.

Linja on kaikista pisin näistä kierroksista ja alkupää matkasta kulki läpi isojen liikenneväylien. Matkustajia kyydissä oli tasan me kaikki 4. Matkalla näkyi paljon rantoja ja korkeita aaltoja; oli varsin tuulista ja monta metriä korkeat aallot löivät todella voimakkaasti rantaan. Eräällä rannalla näytti olevan joukko ihmisiä joille tämä sopi vallan mainiosti; surffareita näytti rannalla olevan kymmenittäin.

Surfs up, Dude!

Kun bussi pääsi kauimpaan pisteeseensä, jonkin geotermisen lähteen uimalaan, alkoikin sitten yhtäkkiä tuulemaan todella rajusti ja satamaan vettä. Kärvistelimme vielä muutaman minuutin yläkerrassa kunnes totesimme, että koska reitti oli takaisin käytännössä sama, voisimme istua alakerrassakin.

Geoterminen uimakuoppa

Bussi ajeli reitin päätteeksi ihan eri paikkaan kuin mistä oli lähtenyt, Akropoliksen reunalle sekä muuttui toiseksi linjaksi. Tästä hieman hämmentyneenä poistuimme bussista ja suuntasimme takaisin majoitukseen lepäilemään. Haimme vielä juustoaltaat leipomosta ennen kotiutumista.

Tänään oli siivouspäivä ja meidät vastaanottanut täti tulikin varsin pian saavuttuamme siivoilemaan. Täti oli hieman hämmentynyt, kun emme olleet lähdössä mihinkään. Siivous sujui kuitenkin paikalla olostamme huolimatta varsin mallikkaasti ja nopeasti. Kun siivouspartio oli poistunut painelimme päiväunille.

Ateenan villikissat

Pariin otteeseen tästä onkin jo mainittu, mutta mainitaan uudelleen: Ateenassa on runsaasti villikissoja ihan joka puolella. Kissat ovat käytännössä kesyjä eivätkä pelkää ihmisiä sitten niin yhtään. Ravintoloiden nurkalla ne kyttäävät ruokaa ja niitä näkyy myös paistattelemassa päivää ihan Akropoliksen lakea myöten.

Koska villikissat ovat söpöjä myös luontaisessa ympäristössään eivätkä juokse karkuun ihmisiä, on niitä helppo kuvata. Mikko onkin antanut kameran laulaa ja tässä nyt sarja kissaotoksia tähän asti.

Ilta kaupungilla

Mikkoa oli ahdistanut jo tovin jännä yksityiskohta Ateenassa: perus vaatekauppoja ei tunnu olevan missään. Ostoskeskuksia ei tunnu olevan ja perustarpeiden (lähinnä kalsareiden) löytäminen on tuntuu olevan yllättävän haasteellista. Tänään oli kuitenkin käytännössä pakko löytää puhtaita vaatteita, joten eikun tuumiasta toimeen.

Siispä lähdimme Ateenan yöhön. Nautimme parit Alfat etsiessämme vaatekauppoja ja löytyihän niitä lopulta. Ei ihan halvimmasta päästä, mutta ompahan sentään hyvän näköistä eikä mitään suomiporoturistikrääsää. Pepe Jeansin kalsarit sekä Zero merkkinen t-paita tarttuivatkin matkaan.

Kävimme tutustumassa paikalliseen maustetarjontaan sekä lihavartaisiin vielä Monesterakin alueella, jonka jälkeen suuntasimme kiltisti yöpaikkaan.

Tänään tarvitsee harkita ajoissa nukkumaan menemistä (tätä kirjoittaessa kello on puoliyö), huomenna lähdemme tutustumaan lähiseutujen rantoihin. Todennäköisesti vain tosin bussin ikkunasta; huomiseksi on luvattu hienoista vesisadetta.

Np: Komprex & D-Tox - Rave against the Machine

Satamakaupunki ja kivikasa kukkulan päällä

Muinainen marmorikasa

Aamu valkeni taas kirkkaana. Hieman ehkä turhan kirkkaana, kun tuntui, että aurinkolaseille oli tarvetta koko päivän ajan. Jostain syystä ei olutkaan maistunut enää oikein aamusta, mutta korvasimme aamuisen Alfa-oluen tien toiselta puolelta löytyvästä leipomosta ostetulla jonkinnäköisellä leivonnaisella, jonka nimesimme "juustoaltaaksi".

Tänään oli paljon ohjelmaa suunniteltuna etukäteen, joista ensimmäisenä vuorossa oli Olympoksen Zeuksen Temppeli, joka kyllä näkyy ihan kohtuullisesti tuosta parvekkeeltakin. Olimme varanneet temppeliin tutustumiseen noin tunnin. Meni ehkä vartti. Olihan se eeppinen sanan varsinaisessa merkityksessä. Kivien päällekkäin kasaaminen herätti paljon ajatuksia.

Zeuksen temppeli 

Sama temppeli. Jee.

Seuraavana ohjelmassa oli Piraeuksen satamakaupunkiin tutustuminen. HOHO-lippumme sisälsi myös kuljetuksen sinne, mutta bussi lähti kohti Piraeukseen Akropolis-kukkulan pohjoiselta sisäänkäynniltä. Koska Zeus oli kuitenkin suonut meille runsaasti ylimääräistä aikaa, suoritimme reippaan aamukävelyn paikanpäälle (ehkä noin kilometri). Matkalla tankkasimme varastoja niin energiajuomien kuin myös appelsiinimehun suhteen; tänään ei nyt oikein kalja maistu aamusta.

Kävimme tutustumassa bussia odotellessamme "Sokrateksen vankilaan", joka ei infolapun mukaan välttämättä ole sitä miltä se kuulostaa, koska faktatietoa ei oikein ole. Istuskelimme tunnin verran puistossa ja katselimme ohijuoksevia lenkkeilijöitä sekä BMW-asuihin pukeutuneita saksalaisturisteja sekä kaivelimme spotifystä vammaisimpia kreikkalaisia perinnemusiikkikappaleita. Loputon mandoliinin rämpytys on nyt syöpynyt eliniäksi sieluun. Kiitos nyt vaan tästäkin, Kreikka.'

Bussi Piraeukseen lähti ajallaan, tasan 11:15. Ilmeisesti aikataulut on kuin Paunulla konsanaan, koska kuski ajoi niin sanotusti reikä päässä läpi missään vaiheessa katkeamattoman kaupunkialueen kohti tätä risteilyalusten majapaikkaa. Perilläkin oltiin aikataulussa, mikä hieman yllätti, kun eilen bussi oli sellaiset 40 minuuttia myöhässä 20 min vuorovälistä.

Vauhti tappaa krapulan

Kiertelimme rantaa katsellen sataman maisemia ja ihastellen jättiläismäisiä katamaraanipurjealuksia. Kävimme myös hieman tuliaisostoksilla (ei nyt voida tähän kirjoittaa luonnollisesti, missä, koska paljastettaisiin heti tuliaiset ja niiden kohdehenkilöt) sekä taltuttamassa pahamaineista krapulapeikkoa souvlakin ja lihavartaiden (sekä tietenkin parin Alfan) kera.

Piraeuksen satamassa on tunnelmaa ihan tarpeeksi

Kaloja. Ja iPhonen vedenalainen kestotesti.

Pipsa-Possu päätti päättää päivänsä puuhun

Ei lisättävää

Tarkoituksenamme oli käydä Piraeuksen arkeologisessa museossa, mutta vaikka museon ovi oli auki ja respassa ihmisiä, ei museo ollut kuulemma avoinna. Niinpä suuntasimme sitten seuraavalle HOHO-bussin pysäkille. Tai ainakin niin luulimme. Lopulta päädyimme sille samalle pysäkille, mistä hyppäsimme pois edellisen kerran. Tovin odoteltuamme bussia, päädyimme ostamaan vielä uutta rakasta energiajuomaamme, Hell nimistä sielun bensaa.

Seuraavana vuorossa oli se Suuri Muinainen Kivikasa, eli SE kukkula, Akropolis, sivistyksen kehto. Pistää hieman perspektiiviin, että vuodesta 0, eli niistä paljon puhutuista Jeesuksen ajoista on vielä tuplat matkaa siihen, kun Kreikkalaiset ovat kukkulaa alkaneet varustella. Paljon kauemmaksi historiassa ei tällä planeetalla enää pääse. Luvassa oli siis eeppistä settiä.

Jokapuolella on suositeltu, että kannattaa ostaa liput etukäteen, että pääsee jonojen ohi. No, jonoja ei ollut. Meillä on kuitenkin viisi päivää voimassa oleva lippu, joka päästää meidät kaikkiin arkeologisiin pääkohteisiin, jolla olisi kyllä päässyt jonon ohi. Yhtä kaikki, pääsimme vaivattomasti sisään 0 minuutin jonottamisella vaikka meitä ennen olikin noin puoli Kiinaa turisteja.

No onko se Akropolis näkemisen arvoinen? Riippuu kai tietysti ihmisestä, mutta kyllä ainakin tämän kaksikon mielestä on kannattavaa kiivetä kukkulalle katsomaan muinaista marmorikasaa. Kyllähän sitä itsensä tuntee ihan kohtuuttoman pieneksi (muutenkin kuin vessassa, joka tuli myös testattua kukkulan laella), kun katselee niitä kivipaaseja, jotka ovat lähes vapaaehtoiset (lue: orjat) raahanneet tämän ei-edes-etäisesti vaatimattoman kukkulan laelle. Mikko otti kukkulalla lähes neljännestuhatta kuvaa ja Paavo lähes puoli pulloa Ouzoa. Kertoohan sekin kai jotain.

Helppohan se on ollut tämmöinen kukkula rakennella, kun on kunnon työvälineet

Ouzoa muinaisissa maisemissa

Lisää ouzoa

Kukkulalta laskeuduttuamme kävimme nauttimassa fiinissä ravintolassa T-luupihvit. Tarjoilijat kyttäsivät meitä epäluuloisesti koko ruokailun ajan, mutta niin kyttäsivät myös villikissat, tosin taisi olla enemmän jälkimmäisillä lihan kiilto silmissä. Joskin sen verran tuntui olevan tarjoilija niitä nk. b-luukun miehiä, että emme ole varmoja kyseisen henkilön lihallisista himoista.

Perus pihvi

Nyt pieni väli-siesta (ja sitten jo tavaksi muodostunut FIESTA!), ja kohti Monsesterakin aluetta. Tarkoituksena olisi nyt löytää pikkuhiljaa Mikolle kalsareita ja t-paita, kun alkaa pikkuhiljaa miehestä tuntua vähintäänkin epäpuhtaalta (HAIL SATAN!).

HAIL SATAN

Np: B-Complex - Beautiful Lies

Bassoa hakusessa

Kun siesta oli vietetty, oli aika löytää meille BASSOA. Luovuitmme tehtävän Google Mapsille kirjoittaen hakusanaksi "bluetooth speaker". Saimme joukon satunnaisia liikkeitä, osa vakuuttavampia ja osa, no, ei niin vakuuttavia. Päädyimme liikkeeseen nimeltään I fix your i/Tech & Gadgets Monsterrakin (ei muistu enää miten tämä kirjoitettiin, niin olkoon nyt sitten tämä varmasti virheellinen kirjoitusasu). Aikaa siirtyä mestoille oli noin 1,5h, joten valitsimme selkeästi nopeimman tavan liikkua Ateenassa. Eli kävellen.

Matkalla mestoille meidät pysäytti joukko kenialaisia rakkauden lähettiläitä bongorumpuineen ja "ilmaisine" rannekkeineen. Kutsuivat meidät vielä ihan bileisiinkin, kuulemma ganja & reggae juhlat. Päätettiin, ettei mennä. Annettiin pari euroa rastafariväreissä olevista rannekkeista ja jatkettiin matkaa kohti sähkölelukauppaa.

Laatukamaa myyvässä kaupassa oli etäkäyttöinen, sähkölukittava ovi. Pääsimme livahtamaan sisälle kuitenkin henkilökunnan edustajan perässä. Vertailimme hieman kaiuttimia ja päädyimme kokonsa puolesta sopivaan JBL Flip 5 mölylaitteeseen. Hintaluokka oli aikalailla samaa kuin kotimaassa, mutta tämä ei ollut yllätys; nyt vaan yksinkertaisesti tarvittiin BASSOA.

Kappas kummaa, ihan vaan sattumalta samassa korttelissa sijaitsi Six D.O.G.S. niminen drinkkibaari, jota hypetti sitten niin jokainen tubettajahipsteri, kun katselimme ennakkoon hieman Ateenan place-to-be spotteja kotosalla. Drinkkibaari oli paperilla varsin samaa hintaluokkaa kuin kotimaassa: cocktailit maksoivat sellaiset noin 10 euroa kappale (6-13 euroa), mutta siihen ne yhtäläisyydet sitten loppuivatkin. Ilmeisesti kreikkalainen näkemys hyvästä cocktailista on sellainen, että siihen tungetaan mahdollisimman paljon alkoholia yhteen lasiin. Maistelimme listalta läpi neljä juomaa, jokaisessa niistä oli vähintään kolmea, enimmillään viittä alkoholijuomaa. Yllättävän toimivaa, siitä huolimatta (tai juuri siitä syystä). Mesta on nimeltään Six D.O.G.S. ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Alkumaljat

Runsaasti rommeja

Palmuntehdet lisukkeena

Ei-syötävät lisukkeet. Kokemuksen kautta

Kun bilemehut oli imaistu, lähdimme suuntaamaan takaisin majoitukseen. Pieni kutkuttelu kuitenkin tuntui mahanpohjassa; ehkä olisi hyvä taas nauttia jotain muutakin kuin nesteitä. Päädyimme jotenkin jollekkin tunnistamattomalle alueelle, jossa oli runsaasti ruokapaikkoja. Valitsimme varsin satunnaisella valintaperusteella ravintolan, jossa oluen lisäksi tilasimme pöytään sardiineja, oliiveja sekä haita. Ja metaxaa. Hai on nyt lisätty Mikon syötävien eläinten listalle.

Sardiineja ja haita

Paluumatka majoitukseen sujui kommelluksitta (poislukien kuumottavaa kissapuistoksi nimeämäämme aluetta, jossa Paavo päätti käydä kusella) ja päätimme kiertää vielä lähikaupan kautta. Jo eilen tutuksi tullutta myyjää hieman hymyilytti, kun marssimme tiskille mukanamme kaksi siksaria bisseä sekä viinipullo. Mukaan lähti myös eilen tutuksi tullut tunnistamaton, hunajaan hukutettu munkkitaikinakääryle. Ja pullo halvinta viiniä. Bongailimme vielä matkalla hieman autoja, silmiin kun sattui mm. Ford Cortina ja Porsche 944 avo.

Ford Cortina

Porsche 944 avo

Päästyämme takaisin majapaikkaan, koimme kuitenkin yllätyksen. Kaupan halvin olut oli 0,5% vahvuudeltaan. Eipä taida tulla juoduksi nämä bisset.

Pettymyksen saattelemana, sekä tietysti loppuneiden oliivien, joita on kulunut jo noin kilon verran, päätimme vielä lähteä käymään uudelleen lähikaupassa. Paluumatkalla teimme vielä visiitin lähibaariin, jossa meitä palveli ehkä hemaisevin baariminna, johon olemme tällä reissulla törmänneet. Yhteistä kieltä ei kuitenkaan löytynyt ja jopa oluen tilaaminen toi hieman haasteita matkaan, joten päädyimme palaamaan yöpaikkaan.

Paavo ja Akropolis

Huomenna sitten vuorossa on Piraeusen satama-alue sekä keskustan jokusia päänähtävyyksiä, mukaanlukien Zeuksen temppeli sekä Akropolis. Loppuillan ajattelimme nyt viettää tänään musiikin sekä lähikaupan ostosten parissa.

Np: Sub Zero Project - Darkest Hour (The Clock)