Satamakaupunki ja kivikasa kukkulan päällä

Muinainen marmorikasa

Aamu valkeni taas kirkkaana. Hieman ehkä turhan kirkkaana, kun tuntui, että aurinkolaseille oli tarvetta koko päivän ajan. Jostain syystä ei olutkaan maistunut enää oikein aamusta, mutta korvasimme aamuisen Alfa-oluen tien toiselta puolelta löytyvästä leipomosta ostetulla jonkinnäköisellä leivonnaisella, jonka nimesimme "juustoaltaaksi".

Tänään oli paljon ohjelmaa suunniteltuna etukäteen, joista ensimmäisenä vuorossa oli Olympoksen Zeuksen Temppeli, joka kyllä näkyy ihan kohtuullisesti tuosta parvekkeeltakin. Olimme varanneet temppeliin tutustumiseen noin tunnin. Meni ehkä vartti. Olihan se eeppinen sanan varsinaisessa merkityksessä. Kivien päällekkäin kasaaminen herätti paljon ajatuksia.

Zeuksen temppeli 

Sama temppeli. Jee.

Seuraavana ohjelmassa oli Piraeuksen satamakaupunkiin tutustuminen. HOHO-lippumme sisälsi myös kuljetuksen sinne, mutta bussi lähti kohti Piraeukseen Akropolis-kukkulan pohjoiselta sisäänkäynniltä. Koska Zeus oli kuitenkin suonut meille runsaasti ylimääräistä aikaa, suoritimme reippaan aamukävelyn paikanpäälle (ehkä noin kilometri). Matkalla tankkasimme varastoja niin energiajuomien kuin myös appelsiinimehun suhteen; tänään ei nyt oikein kalja maistu aamusta.

Kävimme tutustumassa bussia odotellessamme "Sokrateksen vankilaan", joka ei infolapun mukaan välttämättä ole sitä miltä se kuulostaa, koska faktatietoa ei oikein ole. Istuskelimme tunnin verran puistossa ja katselimme ohijuoksevia lenkkeilijöitä sekä BMW-asuihin pukeutuneita saksalaisturisteja sekä kaivelimme spotifystä vammaisimpia kreikkalaisia perinnemusiikkikappaleita. Loputon mandoliinin rämpytys on nyt syöpynyt eliniäksi sieluun. Kiitos nyt vaan tästäkin, Kreikka.'

Bussi Piraeukseen lähti ajallaan, tasan 11:15. Ilmeisesti aikataulut on kuin Paunulla konsanaan, koska kuski ajoi niin sanotusti reikä päässä läpi missään vaiheessa katkeamattoman kaupunkialueen kohti tätä risteilyalusten majapaikkaa. Perilläkin oltiin aikataulussa, mikä hieman yllätti, kun eilen bussi oli sellaiset 40 minuuttia myöhässä 20 min vuorovälistä.

Vauhti tappaa krapulan

Kiertelimme rantaa katsellen sataman maisemia ja ihastellen jättiläismäisiä katamaraanipurjealuksia. Kävimme myös hieman tuliaisostoksilla (ei nyt voida tähän kirjoittaa luonnollisesti, missä, koska paljastettaisiin heti tuliaiset ja niiden kohdehenkilöt) sekä taltuttamassa pahamaineista krapulapeikkoa souvlakin ja lihavartaiden (sekä tietenkin parin Alfan) kera.

Piraeuksen satamassa on tunnelmaa ihan tarpeeksi

Kaloja. Ja iPhonen vedenalainen kestotesti.

Pipsa-Possu päätti päättää päivänsä puuhun

Ei lisättävää

Tarkoituksenamme oli käydä Piraeuksen arkeologisessa museossa, mutta vaikka museon ovi oli auki ja respassa ihmisiä, ei museo ollut kuulemma avoinna. Niinpä suuntasimme sitten seuraavalle HOHO-bussin pysäkille. Tai ainakin niin luulimme. Lopulta päädyimme sille samalle pysäkille, mistä hyppäsimme pois edellisen kerran. Tovin odoteltuamme bussia, päädyimme ostamaan vielä uutta rakasta energiajuomaamme, Hell nimistä sielun bensaa.

Seuraavana vuorossa oli se Suuri Muinainen Kivikasa, eli SE kukkula, Akropolis, sivistyksen kehto. Pistää hieman perspektiiviin, että vuodesta 0, eli niistä paljon puhutuista Jeesuksen ajoista on vielä tuplat matkaa siihen, kun Kreikkalaiset ovat kukkulaa alkaneet varustella. Paljon kauemmaksi historiassa ei tällä planeetalla enää pääse. Luvassa oli siis eeppistä settiä.

Jokapuolella on suositeltu, että kannattaa ostaa liput etukäteen, että pääsee jonojen ohi. No, jonoja ei ollut. Meillä on kuitenkin viisi päivää voimassa oleva lippu, joka päästää meidät kaikkiin arkeologisiin pääkohteisiin, jolla olisi kyllä päässyt jonon ohi. Yhtä kaikki, pääsimme vaivattomasti sisään 0 minuutin jonottamisella vaikka meitä ennen olikin noin puoli Kiinaa turisteja.

No onko se Akropolis näkemisen arvoinen? Riippuu kai tietysti ihmisestä, mutta kyllä ainakin tämän kaksikon mielestä on kannattavaa kiivetä kukkulalle katsomaan muinaista marmorikasaa. Kyllähän sitä itsensä tuntee ihan kohtuuttoman pieneksi (muutenkin kuin vessassa, joka tuli myös testattua kukkulan laella), kun katselee niitä kivipaaseja, jotka ovat lähes vapaaehtoiset (lue: orjat) raahanneet tämän ei-edes-etäisesti vaatimattoman kukkulan laelle. Mikko otti kukkulalla lähes neljännestuhatta kuvaa ja Paavo lähes puoli pulloa Ouzoa. Kertoohan sekin kai jotain.

Helppohan se on ollut tämmöinen kukkula rakennella, kun on kunnon työvälineet

Ouzoa muinaisissa maisemissa

Lisää ouzoa

Kukkulalta laskeuduttuamme kävimme nauttimassa fiinissä ravintolassa T-luupihvit. Tarjoilijat kyttäsivät meitä epäluuloisesti koko ruokailun ajan, mutta niin kyttäsivät myös villikissat, tosin taisi olla enemmän jälkimmäisillä lihan kiilto silmissä. Joskin sen verran tuntui olevan tarjoilija niitä nk. b-luukun miehiä, että emme ole varmoja kyseisen henkilön lihallisista himoista.

Perus pihvi

Nyt pieni väli-siesta (ja sitten jo tavaksi muodostunut FIESTA!), ja kohti Monsesterakin aluetta. Tarkoituksena olisi nyt löytää pikkuhiljaa Mikolle kalsareita ja t-paita, kun alkaa pikkuhiljaa miehestä tuntua vähintäänkin epäpuhtaalta (HAIL SATAN!).

HAIL SATAN

Np: B-Complex - Beautiful Lies