Reipas kaksikkomme otti uuden päivän avosylein vastaan jo ennen kahdeksaa; nähtävää Ateenassa on paljon emmekä luonnollisesti halunneet haaskata päivää sängyssä makoiluun. Raikkaana uuteen päivään, kuten sanotaan. Tai tuttavallisemmin: aamu alkaa A:lla (tässä tapauksessa oli kyse paikallisesta oluesta, jonka purkin kyljessä on iso A-kirjain).
Aamukahvi |
Suuntasimme nokkamme eilisen majoitustädin informaatiotulvan joukosta noukkimamme tiedon perusteella Acropoliksen aseman suuntaan ja siitä nappasimme kolmeksi päiväksi hop on hop off-bussiliput. Vaihdoimme muutaman sanasen lippuja myyneen naishenkilön kanssa, jolta saimme kasan suosituksia sekalaisista kohteista. Rouva kertoi meille, että meillä on käynyt sään puolesta äärimmäisen hyvä tuuri: jokin tuntemattomaksi jäänyt lintu pesii aina tähän aikaan vuodesta ja (emme sitten tiedä, kuinka paljon tässä oli turisteille tarjoiltua pseudofaktaa, mutta) pesinnän aikaan on aina aurinkoinen, noin 1-2 viikkoa kestävä jakso muuten harmaan Kreikan talven keskellä.
Joku rakennus |
Auriko paistoi makeasti lämmittäen voipuneita sielujamme, joten istahdimme avokattoisen bussin toiseen kerrokseen. Kiertoajelu jaksoi viihdyttää noin tunnin verran (selostus hieman vähemmän) tuntemattomiksi jääneiden rakennusten lipuessa ohi yksi toisensa jälkeen. Onhan täällä näyttävän näköistä, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Hyppäsimme lopulta pois bussista Monastirakin pysäkillä.
Monastirakin alue on täynnä kauppoja ja ravintoloita. Siispä päätimmekin hieman tankata energiaa, eilinen kun oli ehkä hieman verottanut voimavaroja. Kohdallemme osui souvlaki yms. pikaruokamesta, jonka nimi houkutteli perunapoika-Mikkoa: Potato King. Tirvaisimme kitusiin yhdet Paavon tilaamat souvlakit: pitaleivän välissä lihaa, ranskalaisia ja kasviksia. Huuhdoimme herkut alas uudella oluella.
Hyllyllinen mulkkuja |
Monstirakin Flea Market alue ei oikeastaan ole mikään kirpputori nimestään huolimatta, vaan kyseessä on pääosin turistikrääsää kaupittelevia pikkukauppoja. Kiertelimme aluetta hetkisen, muttei meno oikein maistunut. Myyjät ovat paljon vähemmän innokkaita täällä tähän aikaan vuodesta kuin monessa muussa paikassa, joten rauhassa täällä saa sentään olla. Tylsistyttyämme turistikrääsään jatkoimme matkaamme alueen reunalla sijaitsevalle Agoralle. Alueella on ollut toreja ja temppeleitä jo vuosituhansia sitten. Alueella oli pienehkö museo ja aivan hyseerisen paljon raunioita. Ja kiviä. Loputtomasti kiviä. Agoran yläpuolla kohoaa Sissijuustotemppeliksi nimeämämme rakennus (älkää kysykö, mistä tämä nimi tuli). Istahdimme temppelin viereen oliivipuun alle ihastelemaan kaunista teräsaitaa, jonka toisella puolella huusi vahvasti alkoholin kanssa ystävystynyt naishenkilö kurkku suorana ilmeisesti puolisolleen.
Kierreltyämme riittävästi Agoran aluetta palasimme takaisin turistikrääsän keskelle etsimään ravintoa. Päädyimme johonkin kebabhenkiseen ruokamestaan, joka mainosti olleensa olemassa jo 1925 vuodesta asti. Parinkympin kahden hengen annos piti sisällään kolmesta eri lihasta kebabia ja kasviksista vastasivat yksi tomaatti ja puolikas sipuli. Lapioimme sapuskan alas viinipullon kyydittämänä.
Kreikkalaiset ovat olleet kovia raahaamaan kiviä |
Sissijuustotemppeli |
Hyppäsimme noin puolituntia aikataulusta myöhässä olevaan turistibussiin ja ajelimme kierroksen loppuun, taas hämmästellen tunnistamattomia rakennuksia ja maistellen hieman ouzoa. Päästyämme kierroksen päätepisteeseen, palasimme majoitukseemme pitämään pienimuotoisen siestan.
Ateenassa on näemmä paljon villikissoja. Ja kun sanotaan "villi" tarkoitetaan käytännössä kesyjä kissoja, joita ilmestyy aina joka puolelta puskemaan polvia ja kiehnäämään. Näin kissaihmisinä tämä tuntuu niin taivaalliselta.
IIIH, kissi! |
Seuraavana projektina on etsiä jostain kauppa, joka myy bluetooth-kaijuttimia. Majoituksessamme on kyllä telkkari, muttei sen tuottama äänen määrä riitä kahdelle konemusiikin ystävälle sitten niin millään. Pitää saada potikat kaakkoon, jotta saamme peitettyä parvekkeen alla kulkevan kadun metelin bassonjytkeen alle.
Np: Business City - Seppo Räty Berghainissa
No comments:
Post a Comment