Maarianhamina

Odotitteko postausta majoituksestamme? No odotitte turhaan. Kerromme teille hieman tarkemmin mökkeilystä vihreässä mökissämme myöhemmin ihan omassa postauksessa, mutta saatte odottaa sitä vielä yhden yön yli.

Lauantaipäivä valkeni kirkkaana ja tyynenä, kun aamun aamun sarastaessa (siinä noin kymmenen aikaan) joukkueemme suuntasi Transporterin keulan kohti Ahvenanmaan pääkallopaikkaa, Maarianhaminaa. Maarianhaminassa asuu noin kolmannes koko Ahvenanmaan väestöstä eli sellaiset rapiat yksitoistatuhatta ihmistä. Mistään urbaanista metropolista ei siis ole kyse, mutta kaupunki on aina kaupunki. 

Ensimmäisenä kohteena kaupungissa meillä oli merimuseo sekä sen yhteydessä sijaitseva museolaiva Pommern. Museon luo pääsimme hienosti gmapsin avulla, mutta museon parkkipaikka ei toki sijaitse lähelläkään sovelluksen osoittamassa paikassa ja koska Maarianhaminassa tunnutaan rakastavan yksisuuntaisia katuja, parkkipaikalle tien löytämiseksi olikin hieman haasteita. 

Merimuseo käy läpi merenkulun historiaa kautta aikojen ahvenanmaalaisten näkökulmasta keskittyen pääosin ajanjaksoon suurista purjelaivoista tähän päivään. Varsinkin suuria purjelaivoja käsittelevä näyttely on todella eeppinen: näytillä on ihan järjettömän määrän vanhan merimiehen tehailemista, aivan käsittämättömän yksityiskohtaisista pienoismalleista aina vanhojen purjelaivojen keulakuviin ja mm. kokonaiseen kapteenin hytistöön. Museon toinen näyttely keskittyy enemmän taas motorisoituun laivaliikenteeseen ja näytillä on mm. mahtavia majakan lyhtyjä sekä jostain syystä myös natsien merimiina.

Not very elegant, kertoi laivasimulaattori Paavolle

Kapteenin hytti

Natsimiina

Merimuseossa riittää nähtävää

Museolaiva Pommern on vaikuttava kokemus. Nelimastoinen massiivinen rahtilaiva on seilannut kunnioitettavan ajan maailman meriä ja laiva on pidetty uskomattoaman hyvässä kunnossa. Ja sen eteen näytetään tekevän kokoajan töitä: seurasimme kiinnostuneina vähemmän kiinnostuneen näköisen kesäduunarin kaiteen kunnostusoperaatiota. Laivan pääsee kiertämään ihan kokonaisuudessaan käytännössä kaikkialta ja aitoa merellistä kokemusta on vahvistettu mm. ääniefekteillä. Eniten efekteistä kannella kiinnitti huomiomme sikahäkin röhkinä, joka jostain syystä veti joukkoamme puoleensa. Laivassa on myös jokin interaktiivinen multimediamegahypertoiminto, joilla saa yksittäisistä huoneista jotain lisätietoa. Emme tutustuneet siihen, vaan vedimme ihan aistien varassa.

Laivan ruumakerroksiin pääsee niin rappusia kuin hissilläkin. -1 kerroksessa laivassa on näyttely, joka kertoo laivan historiasta. Hieman kuumottava tunne on kyllä, kun lattialankkujen välistä näkyy suoraan seuraavaan kerrokseen. Tila on selkeästi pidetty tarkoituksella varsin tyhjänä jotta laivan ihan järjetön mittaskaala kävisi paremmin ilmi. -2 kerroksessa on puolestaan tarjolla valo- ja ääniteos, joka jollain tasolla ilmeisesti esittää 100:n päivän merimatkaa. Melkoisen näyttävä tuo teoshan on koko laivan mitassaaan.



Seuraavana etappina meillä oli vuorossa tutustuminen kaupunkiin. Se hoidettiin ajamalla Transporter keskelle kylää ja käymässä tutustumassa paikalliseen S-Markettiin sekä johonkin satunnaiseen sisustuspuotiin, josta Mikko osti itselleen lakanat; petivaatteet kun toki tuli unohdettua kotiin lähtiessä. Lisäksi: pitää syödä hyvin, että jaksaa, joten valitsimme energiatankkaukseen ravintola Diablon, joka toimii ilmeisesti yökerhona öisin ja pizzeriana päivisin. Sen verran palautetta tarvitsee kyllä nyt antaa, että vaikka pizza olikin herkullista, niin Hot As Hell mainoslause ei kyllä vastaa todellisuutta: paikan nimikkopizzasta ei tuntunut tulisuutta löytyvän.

Seuraavana ohjelmassa oli Ahvenanmaan kulttuurimuseo, jonka yhteydessä oli myös varsin surrealistinen taidenäyttely erikoisine eläinmaalauksineen. Ja olipahan joukkoon eksynyt myös yksi suomenruotsailaisuuden julistetytön, Tove Janssonin maalauskin. Museo itsessään käsittelee Ahvenanmaan historiaa esihistoriallisesta ajasta tähän päivään. On kyllä hämmentävää huomata, miten vähän sitä on koulussa oppinut tästä pienestä kansanosasta.

Ahvenanmaasta ollaan yritetty leipoa jotain kansainvälistä frisbeegolf-keskusta ja kävimme vielä reissun päätteeksi heittämässä kierroksen 9-väyläisellä Maarianhaminan keskustan radalla. 27 astetta lämmintä, tuuleton keli ja radan nouseminen koko kaupungin korkeimmalle kohdalle sai osan joukostamme kuitenkin hieman epäilemään sitä, kuinka hyvä idea tämä nyt sitten loppujen lopuksi oli.

Matkalla mökille poikkesimme vielä jonkin ensimmäisen maailmansodan aikaisella tykistöpatterin raunioilla. Paikan päällä oli myös näkötorni sekä hieman aneemisen näköinen vartiomies. Maisemat tornista miellyttivät kahta kolmasosaa joukostamme naisväen puolestaan pidellessä kauhulla kiinni tornin rakenteista.

Kunpa tietäistte, mitä nämä silmät ovat nähneet

Kauhujen torni

Parin pienen koukkauksen kautta päädyimme lopulta mökille illanviettoon. Illanviettojamme voitte seurata paremmin instagramin puolelta.