Täytettyjä eläimiä ja minigolfia

Toinen kokonainen päivä saapui taas Ahvenanmaalle mukavan lämpöisenä, aamusta meitä tervehti mukavasti sellainen reipas 21 asteinen tuuli, joka ei muuten sitte viilennä pätkääkään. Luvassa olisi taas mukavan lämpöinen päivä Transporterin syleilyssä.

Sähköaitoja väistellen suunnistimme kohti miehistäkin miehisempää Metsästys- ja kalastusmuseota Eckerössä. Museossa tervehdimme henkilökuntaa tuttuun tapaan rallienglanniksi ja vastauksen saimme, hämmentvää kyllä, suomeksi. Ahvenanmaalla palvelua saa aikalailla tarkalleen ruotsiksi, englantia täällä puhutaan varsin vähän, suomesta nyt puhumattakaan. Olemme kyllä koittaneet myös perinteistä kovempaa puhumista, mutta toistaiseksi tuloksetta.

Museon kokoelma koostuu pääosin täytetyistä eläimistä, kalastusväineistä sekä huoneellisesta metsästysaseita. Paikalla oli myös epäilyttävän samannäköinen, tyhjäkatseinen kaveri kuin se, jonka kohtasimme eilen. Kokoelma ei ole vallan suuri eikä museossa saa hyvällä tahdollakaan kulumaan yli tuntia. Mielenkiintoinen se kyllä on. Jos siis tykkää täytetyistä eläimistä ja haulikoista.

Kettu

Hämmentävän tutun oloinen heppuli

Ahvenanmaan maakuntaeläin Ål and, eli ankeriankka

Pyssyjä

Pienehkö, arkkitehtuurillisesti epämääräistä läjää pieniä mökkejä muistuttava museo sijaitsee varsin viihtyisällä alueella Eckerössä lähellä jotain viihdyttävän oloista vierassatamaa. Paikalla on myös ravintola ja villieläinsafaripuisto, mutta kumpikin näistä oli tietenkin kiinni. Kesäkausi on selkeästi päättynyt täällä viime viikolla.

No jo on idyllistä

Majakka!

Päivälle ei ollut muuta suunnitelmaa, joten aloimme valikoimaan muita kohteita tälle päivälle. Sunnuntaisin mestat ovat hieman heikosti täällä lomakauden ulkopuolella auki, joten vaihtoehtoja jäi kohtuullisen vähän. Kääsimme nokan seuraavaksi kohti Soltunan jonkinmoista ulkoilualuetta.

Soltunan syvin luonne jäi meille hyvin epämääräiseksi. Paikka on niinkun korkea mäki, jonka päällä on muutama paikka karavaanareille, muutama vuokramökki, pystyyn mätäneviä rakennuksia, kahvila-ravintola, jonka kahvilan puoli oli varsin ankea tuulahdus jostain 80-luvulta sekä frisbeegolf-rata. Minigolf-rataa ei voi hyvälläkään tahdolla sanoa käyttökelpoiseksi. Lisäksi paikalla on myös 30-luvulla rakennettu näkötorni, jonka luota löytyneen qr-koodin takaa auenneen surrealistisen esittelyvideon perusteella on kunnostettu 90-luvulla uuteen loistoonsa.

Sara pääsi Soltunassa pukille

Random autiotalo Soltunassa

Paavo lähti heittämään kierroksen frisbeetä ja Mikko & Sara suunnistivat torniin. Tämä torni on Saran mukaan turvallisemman tuntuinen, kun ympärillä on seinät ja näköalatasanteellakin ikkunat. Kuumuus ilmeisesti puhalsi kuitenkin pelin poikki myös Paavolta ja 9:nnen väylän jälkeen myös Paavo palasi autolle. Päätimme jatkaa matkaa.

Soltunan näkötorni

Jos jossain on elämää Ahvenanmaalla, se on Maarianhaminassa ja seuraavaksi suuntasimmekin sinne. Edessä olisi eeppinen shoppailusessio lähes legendaarisella kaupungin ostoskadulla. Ja eeppinen se sessio sitten olikin: kadulla oli auki kaksi kahvilaa ja tasan yksi kauppa, joka vaikutti enemmän jotain trophy wifen harrastekaupalta kuin miltään vakavasti otettavalta liiketoiminnalta.

Ruokaakin oli saatava ja aikaakin oli vielä tapettavaksi, joten muu porukka seurasi Paavoa jonkinlaisen minigolf-radan yhteydessä olevaan ravintolaan. Söimme maittavan päivällisen ja päädyimme pelaamaan kierroksen seikkailugolfia(!!!) eli tarpeettoman vähäisesti voimaa vaativaa minigolfia.

Paavo pistää kakkosreikään

Paluumatkalla mökille poikkesimme vielä kaupassa. Mikko huomasi mantereella varsin hintavan omenamehun olevan todella edullista (6,76€/3l) ja pian mies marssikin ulos kaupasta mukanaan 9 litraa omenamehua onnellinen hymy naamallaan.

Onnellinen omenamies