Merimatkailua

Päivän pääasiallisena hommana oli oikeastaan aikalailla vaan siirtyä Kustavista Ahvenanmaalle. Kuulostaa ihan simppeliltä jutulta, paitsi että eihän se nyt ihan niin simppeli ole: matka koostuu useammista merimatkoista niin lossien kuin lauttojenkin muodossa. Ensimmäisenä oli edessä lossimatka Kustavista Vuosnaisiin. Jouduimme odottelemaan lossia tovin verran ja Paavo päättikin käyttää ajan hyväksensä onkimalla merivartioston laiturilta. Ahti soi antimiaan paremmin kuin koko lapin reissulla yhteensä ja iloinen onkimies palasi kolmen pikkuisen ahvenen kanssa suu korvasta korvaan. Tällä kertaa meillä olisi mausteitakin, joten vuorossa saattaisi olla iltapalalla ahvenfilettä epämääräisen sinappikalakeiton sijasta.

Lossin jälkeen posotimme reipasta vauhtia tukat hulmuten kohti Vuosnaisten saaren toisessa päässä odottavaa satamaa. Aikaa olisi ollut kyllä, mutta kuten totesimme niin hillittömän hauskasti sataman ravintolan myyjällekkin (joka ei näyttänyt kyllä huvittuvan yhtään jutusta), että "parempi olla 2 tuntia ennen kuin 5 minuttia myöhässä laivalta". Aikaa oli tosiaan reilusti; sellaiset pari tuntia tosiaan jouduttiin odottamaan. Mutta oltiimpahan ainakin jonon ensimmäisenä ja päästiin laivaan myös ensimmäisenä sisään.



No ei muuta kuin laivan kahvioon ja ostoksille. Tai sitten ei. Hämmentyneenä (ja varsin huonolla kielitaidolla) ihmettelimme käsin kirjoitettua ruotsinkielistä lappua kahvion ovessa; eikö me nyt sitten saadakkaan mitään täältä. Pöydästä kurkimme lapun tekstiä ja google translaten avulla saimmekin selville, että kahvio on kyllä auki, eivät vaan saa jostain syystä myyntiluukkua auki. Lapussa opastettiinkin menemään keittiön ovelle kerjäämään ostoksia. Söimme reiluhkot pasta-annokset (paitsi Mikko, joka ei saanut enää sitä jauhelihapastaa, kun se loppui juuri nenän edestä ja joutui siten "tyytymään" tiskin alta vetäistyyn lasagneen) ja olimme takaisin autossa juuri, kun laiva saapui määränpäähän.

Tukka putkella taas paahdettiin läpi saaristomaiseman kohti saarirykelmän toisessa päässä odottavaa seuraavaa satamaa. Kaksi nahka-asuista eläkeläistä jahtasi meitä koko matkan moottoripyörällä, mutta pidimme tiiviisti huolen, että meistähän ei ohi ajeta. Perkele.



Edessä oli taas tovin odottelu ja sitten seuraava lautta. Tällä kertaa lauttamatka olikin hieman pidempi ja pysähdyksiä matkalla oli useampia. Yritimme ostaa lippua laivaan etukäteen netistä (siinä kuitenkaan onnistumatta) ja hämmennys olikin suuri, kun tiedustelimme matkan hintaa sisäänajaessa. "You don't pay" totesi laivan henkilökunta, joten ajoimme auton laivan päähän hymyillen varsin leveästi.

Parin tunnin laivamatka meinasi ottaa hieman voimille. Lautallahan ei oikein ole muuta tekemistä kuin syödä ja/tai juoda eikä kumpikaan näistä ollut juuri nyt ohjelmalistalla. Loppumatkasta löysimmekin itsemme tappamasta aikaa autossa, jossa meillä oli sentään edes tietokone ja musiikkia.

Saavuttuamme merellisen seikkailun määränpään, Hummelviikin sataman, matka jatkui taas neljällä pyörällä Johan sitä vettä oltiin nähtykin ihan tarpeeksi. Täydensimme ravintovarastojamme paikallisessa K-Supermarketissa. Kauppareissu oli vähintäänkin mielenkiintoinen ja hieman surrealistinen: kauppa oli kuin tutut mantereenkin kaupat. Ja sitten taas ei ollut. Tuotevalikoimassa oli jonkin verran paikallisia erikoisuuksia ja mielenkiintoisena huomiona havaitsimme, että leipä on todella kallista täällä verrattuna mantereeseen. Edes sämpyläpussia ei oikein tahtonut irrota alle vitosella. No, sen siitä saa, kun kaikki suuret leipomot sijaitsevat mantereella.

Kaupasta matka jatkui kohti Strömmaa, jossa meitä jo odoteltiinkin.