Jäämerelle kuselle (ja takaisin): Jäämerelle kuselle

Tehtävä suoritettu

Kello: 21:05
Kilometrit: 2242 km
Sijainti: Kilpisjärvi
Sää: melkein selkeää, +12°C
Soittimessa: Alek Szahala - Tlaloc

Vihdoin koitti reissun puoliväli ja se päivä, miksi tänne toiseen päähän Suomea oltiin tultu; päivän ohjelmassa oli siirtyminen Inarista Kilpisjärvelle, ei suinkaan suorinta, vaan varsin pitkällä kaavalla kiertävää reittiä Norjan kautta. Päätehtävä oli suortitettavana: kuten blogin nimikin kertoo, olimme menossa jäämerelle kuselle.

Aamu valkeni varsin hyytävänä. Ilmeisesti edellisen illan kalakeiton keittely oli polttanu sulakkeen ja aamulla tuvan patteri on jäätävän kylmä. Ulkona oli kirpeä +5 astetta eikä sisätiloissa kovinkaan paljon lämpöisempi ollut. Tuvan varustukseen kuuluneet paksut ja lämpöiset huovat olivat kuitenkin pitäneet seurueemme niin lämpöisenä, ettei tuvan viilentyminen kovasti unta haitannut.

Ennen kuin pääsimme Norjaan, pysähdyimme aamiaiselle Giellajohkaan; samaan paikkaan, missä olimme lounastaneen eilen. Kymmenen euron aamiainen piti sisällään sen tavallisen setin: munakokkelia, nakkeja, pekonia, leipätarpeita, jne. Puuroakin oli ja iloksemme se oli mannapuuroa. Voitto!

Hyvin ravittuna aloitimme päivän ajo-operaation. Edessämme oli satoja kilometrejä vieraalla maaperällä, soittimessa soi Perttu Häkkisen Lappi trilogia ja olimme molemma hyvin innoissamme. Aika pian Norjan rajan ylitettyämme maisema alkoi nousemaan. Pystyyn. Satoja metrejä. Kevyesti aaltoileva vaara- ja tunturimaisema muttui varsin nopeasti pystysuoraan nouseviksi vuoriksi, joiden korkeimmilla huipuilla oli lumilaikkuja. Ja suhteellisen pian määränpään; jättiläismäiset vuoret alkoivat päättyä laskuveden myötä kauaksi rannasta karanneeseen mereen, josta etäällä nousi uusia, vielä karumpia mäkiä. Olimme perillä.

Päätimme kuitenkin, ettemme menisi ruikkimaan heti ensimmäiseen paikkaan, missä iso vesi kohtaa vuoret vaan odottelisimme hieman eeppisempää paikkaa kuin hiekkainen rantatörmä täynnä matkailuautoja. Sopiva paikka löytyikin paikasta joka kantoi suomenkielistä nimeä Ryssämarkka. Kivikkoinen ranta päästi meidät lähestymään rantaa ihan veden ääreen asti laskuvedestä huolimatta. Suoritimme juhlallisen toimituksen jäämeren tuulten tuivertaessa kulkusia ja meren tyrskyjen huutoessa suurimmat roiskeet. Tehtävä suoritettu, lähdetään himaan.

Toimituksen jälkeen Paavo keräsi matkaansa kiviä rannalta, koska hei, kiviä. Löytyipähän rannalta yksi murskaantunut rapukin, joka kuitenkin (suurimmaksi osaksi) jäi myös jäljiltämme rannalle. Nousimme takaisin mersuun ja nostimme kuvainnollisesti kytkintä (mersu on automaatti).

Vaikka Norjan osuus olikin yksi tähänastisen reissun mieleenpainuvimmista osioista maisemiensa takia, on siitä vähän vaikea kirjoittaa mitään. Siellä on korkeita vuoria ja pitkälle niiden väliin venyviä vuonoja. Vuorien rinteiltä tulee alas pystysuoria jokia ja vesiputouksia. Menkää itse katsomaan, sanat ei oikein tätä kata.

Ajoimme koko päivän ilman suurempia pysähdyksiä muuten kuin ottamaan valokuvia ja nauttimaan eväitä. Kun jäämeri jäi taakse kääntyessämme Skibotnista kohti Kilpisjärveä, alkoi jo oikea nälkä kurnimaan. Onneksi määränpäämme reissulle oli Hotelli Kilpis, jossa ravintola oli auki kymmeneen. Olimme mestoilla siinä ysin maissa, joten ehdimme vielä illastamaan ennen ravintolan sulkeutumista.

Pitkä ajopäivä vie mehut miehistä ja päädyimmekin ajoissa nukkumaan. Seuraava päivä tulisi olemaan rankka.