Urku auki Rokuaa kohti

Kello: 23:50
Kilometrit: 2983 km
Sijainti: Rokua
Sää: selkeää, +14°C
Soittimessa: Carola - Ensimmäinen (eläkeläiskaraokeversio)

Aamu valkeni viileänä (+5) ja oli aika jättää Lappi taakse. Vielä ei kuitenkaan oltu ihan kotiin lähtemässä vaan seuraava yö tultaisiin viettämään luksustunnelmissa ihan oikeassa kylpylähotellissa. Jee.

Johtotähti mateli verkkaisesti läpi pikkuhiljaa tasoittuvan ja samalla tylsemmäksi käyvän maiseman. Alun perin suunnittelimme, että kävisimme Levillä laskemassa vielä kesäkelkkaränniä alas, mutta sää vaikutti hieman epävakaiselta ja aiemmat kokemukset ovat osoittaneet, että rata pistetään sitten niin heti kiinni, kun Kittilän kunnan alueella tulee yksikin vesipisara. No, jääpähän sitten seuraavaan kertaakin jotain.

Levin sijasta valitsimme ensimmäiseksi välietapiksi Äkäslompolon; olihan se nyt sitten nähtävä, millainen se paljon sosiaalisessa mediassa hypeä aikaiseksi saanut Jounin kauppa oikein oli. Kauppa mainostaa itseään Lapin hulluimpana kyläkauppana. Hulluus ei kyllä ollut kaupassa kovinkaan paljon läsnä: kauppahan itsessään on isohko K-market (muualla tämän kokoinen ruokakauppa olisi jo supermarket) sekä sen kyljessä oleva pieni turistikrääsää ja urheiluvälineitä kauppaava ostoskeskus. Mitään ihmeellistä tai wow-efektiä tarjoilevaa ei pihassa seisoneen, hieman plastisen oloisen jättiläismäisen poropatsaan lisäksi ei kyllä näkynyt.

Ylläs (ja samalla siis Äkäslompolo) on pienempi laskettelukeskus kuin Levi. Sekä hyvässä että pahassa. Toisaalta palveluja ja varsinkin instant-aktiviteetteja tuntuu olevan paljon vähemmän ja satunnaiselle ohikulkijalle kesällä ei olekkaan tarjolla oikein mitään nähtävää tai koettavaa. Ylläksen sivujen mukaan aktiviteetteja löytyy kyllä reilusti, mutta tällaiseen pikaiseen pysähdykseen ei oikein mitään mielekästä meille löytynyt. Ja sitten toisaalta Ylläs ei ole Leviin verrattuna yhtään niin keinotekoisen alppikylän oloinen vaan siinä on jotain sellaista kevyttä lapin tunnelmaa, mikä on ylikaupallistumisen myötä Leviltä kadonnut. Ylläksellä viihtyisikin varmasti ihan mukavasti viikon, jos haluaisi luonnonläheistä lomaa hyvillä palveluilla. Sitä ei nyt tultu kuitenkaan hakemaan, joten matka jatkui eteenpäin.

Rullailtuamme rauhassa läpi oudolla tavalla viehättävän Torniojokilaakson, päätimme poiketa Tornioon ja Haaparantaan, jossa teimme hieman matkaostoksia ja kävimme syömässä paikallisella grillillä, jossa meitä palveli ehkä elämäänsä kyllästyneimmän näköinen nuorehko myyjä. Täytyy kyllä sanoa, että olisi varmaan parempi, että tämän tytön ei annettaisi oman ja/tai muiden turvallisuuden takia työskennellä terävien esineiden kanssa. Kympin grillilounas osoittautui Mikolle liian kookkaaksi, Paavo puolestaan veteli satsinsa kokonaan naamaan.

Kun ruotsintuliaiset olivat takarontissa ja maha täynnä, otimme suunnaksi päivän päämäärän; Rokuan kylpylähotellin Utajärvellä. Reitiksi valikoitui gmapsin tarjoama lyhyin ja "nopein" reitti, joka kulki Oulun kautta. Kiirettä ei ollut, arvion mukaan olisimme noin kaksi tuntia ennen kylpylän sulkeutumista majapaikassa, joten kerittäisiin kylpemään ja saunomaankin rauhassa. Se oli toki vain arvio...

Jostain helvetin syystä Oulun ympäristö on aina miinoitettu tietöillä ihan joka suunnasta ja Oulun lähestyminen ja sieltä poistuminen on aina naurettavan hidasta. Katselimme kauhuissamme, kuinka kylpyminuutit valuivat pikkuhiljaa tietyön tietyön perään hidastaessa kulkuamme. Kun tietyöt viimein loppuivat, kylpyaikamme oli kutistunut alle tuntiin. Painoimme kaasun pohjaan ja noudatimme pohjoisimpia nopeusrajoituksia; pohjoisemmassa saa tosissaan leikkiä hengellään, että tiellä pystyy ajamaan suurinta sallittua nopeutta varsinkin mutkaisilla teillä.

Saimme kurottua jokusen minuutin kiinni ja saavuimme Rokuan kansallispuiston kyljessä sijaitsevalle kylpylähotellille vain jokuisia minuutteja ennen seitsemää. Pikainen kirjaantuminen sisään, kamat huoneeseen ja kylpytakit päälle; saunaan oli päästävä vaikka kuinka vähän aikaa olisi. Allasosasto meni kiinni jo 19:30, mutta ehdimme sentään hetken verran rentoutua porealtaassa ja saunoa sekä turkkilaisessa että kotimaisessa saunassa ihan riittämiin.

Kun perisuomalainen puhdistumisriitti oli suoritettu, kävimme vielä pikaisesti tutustumassa kylpylän lähimaastoon. Kylpylän vieressä on kookas lampi, jonka ympäri kiertää ulkoilureitti. Reitin varrella on pari grillikatosta ja rannasta löytyy myös laituri sekä reiluhkon kokoinen kota. Lisäksi näyttää myös löytyvän temppurata, joka oli harmiksemme ikärajoitettu alle kymmenenvuotiaille. Rentoutuneena palasimme hotellihuoneeseen katsomaan telkkarista Uuno Turhapuron poikaa, joka näin neljännesvuosisata tekemisen jälkeen vaikuttaa aika raffilta leffalta: alkukohtauksessa stadilainen spuge herää juoppohulluushuuruisesta unestaan ja kuvittelee olevansa unen mukaisesti edelleen presidentti. Tovin siinä sekoiltuaan, päättää Uuno raiskata ja hakata vaimonsa. Ei ole elokuvat enää niin kuin ennen, ainakaan komediamielessä.

Uunon meille aiheuttamia traumoja menimme vielä lievittämään hotellin baariin parin ohramehun avulla. Viihteenä toimi eläkeläispainotteinen karaoke, jossa kaksi iäkkäämpää miestä veti vuorotellen synkimpiä suomalaisen itsemurhaiskelmän klassikoita yksi toisensa jälkeen. Viihteenä mitä mainiointa. Väsymys kuitenkin voitti päätimme suunnata nukkumaan.

Rokuaa on kyllä vaikea kehua tarpeeksi. Kylpylä on poikkeuksellisen siisti ja hyväkuntoinen ja palvelu oli loistavaa. Itse hotelli on varsin näyttävä ja hyvin varusteltu; hotellista näyttää löytyvän suunnilleen kaikkea ohjatuista aktiviteeteista lapsille aina talvipuutarhaan, jossa aikuiset voivat rentoutua. Menkää katsomaan, eeppinen mesta.

Kevät on tullut Tornioon

Ruotsissa tuntui olevan kaupassa enemmän turisteja kuin paikallisia

Rokuan kylpylähotelli, ehdottomasti kokemisen arvoinen

AAAAAAAA!