Lomakylä Lapponia

Ai, Rallia, vai?

Kello: 21:20
Kilometrit: 1088 km
Sijainti: Inari
Sää: pilvistä, +11°C
Soittimessa: (nuotio)

Lapponia: lat. Lappi

Toinen ajopäivä päättyi luonnollisesti yöpaikkaan, joksi oli valikoitunut Lomakylä Lapponia  Inarin kylän pohjoispuolella. Kohteen valinta oli lähinnä googlettamisen ja sattuman yhteissumma, mutta arpa osui tällä kertaa ihan uskomattoman nappiin.

Kaamaisentieltä lomakylään johtaa lyhyt hiekkatie, joka saapuu lähinnä omakotitalon pihapiiriä muistuttavaan alueeseen. Pihassa meitä tervehti ehkäpä lihavin koskaan näkemämme koira, joka epäluuloisesti pälyili meitä hieman etäältä. Talon seinässä luki kuitenkin "Reception", joten oletettavasti olimme oikeassa paikassa kuten tien varressa olleet mainoksetkin kertoivat. Respassa ei ollut kuitenkaan yhtään ihmistä ja vaikka kilistelimme pöydällä ollutta kelloa, ei henkilökuntaa tuntunut ilmaantuvan paikalle. Tovin odoteltuamme pihapiiriin ilmestyi hieman iäkäs nainen, joka hetken meitä hämmästeltyään tuli kysymään, etteikö kukaan meitä palvele. Kun vastasimme ettei ole näkynyt, rouva kertoi hakevansa isännän paikalle pihassa olevasta rakennuksesta. Isännän vastaus oli kuitenkin tähän pyyntöön varsin jäätävä "No en minä mene". Hetken kuluttua paikalle kuitenkin ilmestyi ystävällinen naishenkilö ja pääsimme kirjaantumaan sisään.

Doggo on ollut ruoka-aikana kotona

Alueen karttaa tarkastellessamme alkoi paikan eeppisyys käymään meille ilmi. Lomakeskus on järven rannassa oleva kärki ja mökit ovat sijoiteltu varsin väljästi pitkin kärkeä. Pienemmät mökit ovat parimökkejä, mutta onneksi viereiseen lokeroon (tai edes mökkeihin) ei ollut majoittunut muita ihmisiä. Onneksi heille, meille ei niin väliä. Mökkimme sijaitsi pitkällä kärjessä, kaukana respasta, mikä on varmasti ihan hyvä. Siis muille.

Mökin pihaan johti hiekkatie, jonka varresta löytyi 100 km/h nopeusrajoitusta ilmaiseva kyltti. Emme nyt kuitenkaan lähteneet kokeilemaan, josko saisimme ajettua edes suurinta sallittua nopeutta kivisellä mutkatiellä vaan tyydyimme köröttelemään noin suunnilleen kävelyvauhtia mökille. Mökin pihaan saapuessamme alkoi meille valjeta, miten hienosta paikasta on kyse. Mökin edestä aukesi uskomattoman kaunis järvimaisema ja mökin edustalla oli myös oma nuotiopaikka. Viereisiin mökkeihin oli kymmeniä metrejä matkaa, joten vaikka niissä olisikin ollut asukkaita (mitä ei ollut) majoittumisemme olisi häirinnyt vain kohtuullisessa määrin.

Ilta vietettiin sitten nuotion ääressä puuhastellen ja uutta puukkoa testaten. Puukkohan vaikuttaa hieman enemmän kirveeltä kuin varsinaiselta puukolta, mutta hyvinhän silläkin sytykkeitä ja Paavon koruprojektiin raaka-aineita syntyi.

Paikka on uskomattoman rauhallinen ja isolta osin sitä, mitä lapin matkailulta tultiin tänne hakemaan. Ei siis mitään ylikaupallista massaturismirysää vaan sitä aitoa lapin rauhaa.

Majoituksemme ulkomuoto