Sinappikalakeittoa

Suuri saalis

Kello: 23:05
Kilometrit: 1569 km
Sijainti: Inari
Sää: selkeää, +8°C
Soittimessa: (Paavo puhkuu nuotioon)

Mökille saavuttuamme ja hetken päivän ajelusta toivuttuamme (youtubea katsellen, koska hei, me voidaan) Paavo ampaisi reppu selässä rantaan onkien kanssa. Mikko lähti tovin kuluttua toimittamaan rantaan helmeilevää evästä ja sieltähän se iloinen kalamies tulikin vastaan. "Onks puukkoa? Pitäis perata kala!" kuului Paavon huuto jo kaukee hymyn venyessä korvasta korvaan. Saalis oli suurenmoinen, noin 35cm harjus (eli harri), joka olikin äkkiä perattu rannassa. Kala varastoitiin kylmään veteen ämpärissä ja suuntasimme yhdessä takaisin rantaan eväiden kera.

Kalaonni tyrehtyi tämän jälkeen kuin seinään. Ensimmäinen heitto tarjosi yhden nyppäisyn ja sen jälkeen ei sitten niin mitään. Ilmeisesti kyseinen järvi sisälsi sitten tasan kaksi kalaa, joista toinen on nyt ämpärissä ja toinen puolestaan hieman älykkäämpi. Emme olleet kuitenkaan harmissamme, olimmehan onnistuneet narraamaan sentään sitä toista.

Seuraavana olikin sitten edessä kalan kypsennys. Emme olleet varautuneet millään tasolla näin suureen saaliiseen ja yleisesti valmistamiseen käytetyt tarpeet olivat varsin vähissä. Ensisijaiseksi kypsennysmetodiksi valittiin nuotiohalsteri, joka löytyi mökiltä. Pitkin päivää oli taas tiputellut hieman vettä ja puut olivat taas märkiä eikä nuotio ottanut syttyäkseen kunnolla vaikka Paavo naama punaisena puhalsikin tuleen puolen tunnin ajan. No mikäpä sitten avuksi?

Kalan keittäminen olikin sitten oikeastaan ainut vaihtoehto. Pelkkä keitetty kala kuitenkaan ei Paavoa houkuttanut, joten seuraavana olikin koitettava keksiä jotain maustetta kalan kaveriksi. Vaihtoehdot olivat varsin vähissä, kun esimerkiksi jaloviinan kaataminen sapuskan ei tullut kyseeseen. Siispä: sinappia. Tuvan varusteluun kuului selvästi 70-luvulta lähtöisin oleva Esfa-keittoliesi, joka näytti pääasiassa paloturvallisuusriskiltä. Rohkea kuitenkin kalan syö ja hetken kuluttua tuvassa leijalikin jo vahvan sinappine tuoksu. Sinappikalakeittoa sekoitettiin kätevästi tietenkin sinappituubilla samalla kun mietittiin, että mistäs keksittäisiin lusikka keiton syömiseksi.

Kun keitto oli valmista, olikin aika maistaa sitä. Mikko kieltäytyi ystävällisti kunniasta ja keitto jäikin Paavon syötäväksi. Autosta löytynyt korvatulpparasia palveli hyvin lusikkana ja kohta keitto olikin lapioitu naamaan. Tämän jälkeen hyvin ravittu seurueemme painuikin sitten pehkuihin.

Sen syöt mitä nostatkin, vaikka sitten sinapin
kera

Hätä keinot keksii. Samoin myös nälkä.