Siidajengi Inarinjärvellä

Kello: 17:30
Kilometrit: 1170 km
Sijainti: Inari
Sää: puolipilvistä, +12°C
Soittimessa: Yle Saame

Noitarumpu

Ensimmäinen päivä "pysähdyksissä" osoittautuikin varsin saamelaiskulttuuriin tutustumisen painotteiseksi. Kun nyt aamuhommat saatiin hoidettua pois. suuntasimme takaisin Inariin katsomaan, mitä kylällä olisi meille tarjottavaa. Odotukset eivät olleet ihan liian korkealla; kylä on pieni ja aktiviteetit näyttävät liittyvän pääasiassa ohjelmapalvelujen tuottamiin turistitouhuiluihin ja kalastukseen. Vaikka mieli tekisikin vetää Inarinjärveä reikä päässä vaikkapa vesiskootterilla, valitsimme kuitenkin hieman rauhallisemman tavan tutustua tähän kotimaamme toisiksisuurimpaan järveen.

Ennen järviseikkailua meillä oli kuitenkin tunnin verran aikaa tapettavana, joten päätimme käydä katsomassa saamelaiskulttuurikeskus Siidaan. Siida sijaitsee ihan siinä kylällä, Inarijärven rannalla. Ennen vesille siirtymistä kävimme kiertämässä Siidan sisänäyttelyt, jotka luonnollisesti keskittyivät saamelaiskulttuuriin sekä Pohjois-Lapin luontoon. Olipahan yhdessä huoneessa myös näyttely, jossa käsiteltiin Lapin hotelliarkkitehtuuria ja tietenkin sitä tosiasiaa, että kaikki ennen sotia rakennettu on järjestelmällisesti tuhottu Lapin sodassa saksalaisten toimesta.

Päivän pääohjelmana oli risteily Inarijärvellä. Tunsimme itsemme varsin ulkopuolisiksi risteilyaluksella muiden matkustajien koostuessa lähinnä eläkeläisistä ja niistä perhanan saksalaisista. Ketään muuta ei ilmeisesti sitten ohjelmatuottajan mielestä risteilyt kiinnostakkaan, koska selostukset sekä paperiset versiot samasta tekstistä löytyivät ainoastaan suomeksi ja saksaksi.

Risteilyn äärimmäisenä määränpäänä oli Ukonsaari; saamelaisen muinaisuskonnon pyhä saari, uhripaikka. Korkea kivinen saari pitää kuulemma sisällään uhriluolia saaren päälle nousevan portaikon lisäksi, mutta luoliin tutustumiseen ei aikaa riittänyt; pysähdys saarella kesti vain 20 minuuttia. Siinä ajassa ehtikin juuri ja juuri tempomaan rappuset reipasta tahtia ylös ja takaisin alas. Nähtiin nyt sentään edes joku pieni luola, joka vaikutti vahvasti krapulapeikon asuinsijalta.

Takaisin päin lipuessa risteilylaiva kierteli vielä parin entisen hautausmaasaaren rantoja, mutta niihin ei rantauduttu. Risteily oli miellyttävä kokemus raikasta järvi-ilmaa ja upeita maisemia eikä sitä kyllä voi kuin suositella myös muillekin kuin kotimaisille eläkeläisille tai saksalaisille.

Illallisseuraa Siidassa

Risteilyn jälkeen kävimme kiertämässä Siidan ulkomuseon, joka osoittautuikin aika reippaan kokoiseksi. Erilaisia rakennuksia sekä mm. ahmanliiskaimen sisällään pitäneen kierroksen huippukohta oli kuitenkin varmasti keppihevosrata, jonka Mikko ratsastikin virheettä läpi innosta hirnuen.

Ruokapaikaksi valikoitui se Inarin "paikallinen"; ravintola-baari nimeltä PaPaNa. Kaikkialla muualla Suomessa ravintolan nimeäminen ulosteen mukaan ei välttämättä ole ihan fiksuin idea, mutta Inarissa se ei näytä haittaavan. PaPaNa on hämmentävä, mutta viihtyisä sekoitus pelikahvilaa, pizzeriaa ja ihan perinteistä juottolaa. Sisustuksessa on rinta rinnan viinamainoksia ja viittauksia tietokonepeleihin sekä sarjakuviin ja sama teema jatkuu ihan vessoja myöten. Paikka on ilmeisesti tunnettu kylän parhaana (sekä toki ainoana) pizzamestana ja onkin varmasti tittelinsä väärti. Pari erilaista poropizzaa maistui matkaseurueellemme oikein mainiosti.

Karhun caca ja nk. pihkatappi

Mystinen kyltti Ukonsaaressa

PaPaNan poropizzat