Teno!

Teno!

Norjaan!

Kello: 19:10
Kilometrit: 1569 km
Sijainti: Inari
Sää: selkeää, +8°C
Soittimessa: (hyttysten ininää)

Inari oli nyt niin nähty, että päätimme lähteä pienelle väliroadtripille. Suunnaksi otettiin ensialkuun Utsjoki. Utsjoella poikkesimme paikalliseen Uulan Markettiin ostamaan jäätelöä, joka heti paketin avattu osoittautui hieman oudoksi hommaksi; vaikka onkin vielä kesä, on se 8 astetta hieman turhan viileä keli mehujään imeskelyyn. Paluureitiksi valikoitui Tenojoen ranta ja Utsjoella aprikoimme, tulisimmeko nyt sitten takaisin Suomen vai Norjan puolta. Ulkomaan matka kuitenkin veti pidemmän korren ja kohta johtotähti kiisikin Tenojokilaaksoa kohti etelää.

Olisiko pitänyt valita se Norjan puoleinen reitti? No ei. Ensinnäkin Norjan tiet eivät ole yhtään niin hyvässä kunnossa kuin kotimaan puolella. Tietöistä harvemmin varoitellaan etukäteen ja asfalttitietä on yleensä paikattu kaivamalla asfaltti pois ja dumppaamalla koko tien ylittävä kuoppa hiekalla. Voitte vaan kuvitella, millaisessa kunnossa tällainen korjaus on, kun niistä ajellaan läpi 90 km/t vauhdilla aina kuorma-autoja ja rekkoja myöten.

Toinen hämmentävä ilmiö on kaikkien palvelujen puute Tenojoen länsirannalla. Useammin kuin kerran katselimme kaihoisasti, kuinka vastarannalla näytti olevan viihtyisiä taukopaikkoja. Tenostahan ei yli pääse Utsjoen ja Kaarasjoen välillä mistään kohdasta (tai "pääsee", mutta ei autolla tai ainakaan tällä mersulla), joten kahvitauot jäivät vain haaveeksi. Posotimmekin ihan muutamaa valokuvien räpsimistaukoa lukuunottamatta yhtä soittoa aina takaisin Suomeen asti.

Harria lautasella

Koska haaveet lohilounaasta Norjassa karisivat kilometrien vilistessä, oli löydettävä kotimaan puolelta ruokapaikka. Päätimmekin, että etsimme ravintoa heti Suomen puolelta ja aika pian vastaan tulikin jo ulkoisestikin houkuttelevan näköinen paikka, joka kantoi nimeä Giellajohka. Kysessä on pieni lomakylä, joka vaikutti varsin hyvin varustellulta paikalta; löytyihän mm. olutvalikoimasta lappilaisia pienpanimo-oluita. Lautaselle valikoitui annos nimeltään "paikallista kalaa", joka oli kaikessa yksinkertaisuudessaan siis siis asiakkaan valitsemaa kalaa (tällä kertaa löytyi vaihtoehtoina harjusta, haukea ja siikaa) ja tovin odottelun jälkeen pöytäämme kannettiikin jo kaksi harjuksella varustettua annosta. En sitten tiedä, oliko se paljon puhuttu nälkä taas se paras mauste, mutta sapuska oli kyllä vähintäänkin erinomaista. Mikko nautti vielä jälkiruuaksi lapin marjoja kinuskikastikkeella Bongasimme seinältä mainoksen myös aamupalasta ja koska olimme ajamassa samasta paikasta ohitse myös seuraavana päivänä, päätimmekin palata samaan paikkaan aamiaista nauttimaan. Maittavan lounaan jälkeen suuntasimme takaisin mökille.

Paavo, lompolo ja Kevo